Vuoden isovanhempi 2022 Matti Alahuhta: ”Lapsenlapset ovat vain hetken pieniä”

Vuoden isovanhempi -tunnustus myönnettiin Matti Alahuhdalle, joka haluaa jakaa sen puolisonsa Leena Alahuhdan kanssa. Kuva: Elina Simonen

Matti Alahuhdalle on myönnetty Vuoden isovanhempi -tunnustus. Alahuhta on hyvä esimerkki siitä, miten isovanhempi voi työtehtäviensä ohella toimia myös välittävänä ja läsnä olevana pappana lapsenlapsilleen.

Kuunteleminen, välittäminen ja valmentaminen. Näiden kolmen asian yritysjohtaja Matti Alahuhta sanoo olevan tärkeitä johtamisessa, ja samat elämänopit toimivat hänen mukaansa erinomaisesti myös lastenlasten kanssa. Näiden merkityksellisyyttä korosti myös Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry, kun se myönsi Alahuhdalle Vuoden isovanhempi -tunnustuksen.

”Harva asia on yllättänyt yhtä paljon, kuin tämän tunnustuksen saaminen. Olen hyvin iloinen siitä. Vaimoni Leena ja minä olemme alusta alkaen viettäneet paljon aikaa lapsenlastemme kanssa. Aktiivinen yhteys lapsenlapsiin tuo rikkautta, jatkuvuutta ja arvoa jokaiselle sukupolvelle”, 9-vuotiaan pojantyttären ja pian kuusi vuotta täyttävän pojanpojan pappa Matti Alahuhta sanoo.

Perhe on ykkönen

Alahuhta, 70, tuli suurelle yleisölle tutuksi työskennellessään vuosina 1986–2004 eri johtotehtävissä Nokiassa ja 2005–2014 Koneen toimitusjohtajana. Nykyään hän toimii hallituksen puheenjohtajana DevCo Partnersissa, ja on tämän lisäksi hallituksen jäsen Koneessa ja AB Volvossa. Alahuhta kertoo priorisoineensa perheen aina ykköseksi – myös työuransa vilkkaimpina vuosina. Nyt isovanhempana se on ollut helpompaa, kun työssä on enemmän joustavuutta.

”Haluan olla pappa, joka on läsnä, kuuntelee, välittää ja kannustaa. Pyrin myös siihen, etten vie tilaa lasten vanhemmilta vaan toimin ydinperheen haluamalla tavalla. Ennen kaikkea toteutan isovanhemmuutta yhdessä puolisoni Leenan kanssa. Näen, että Leena on tässä kokonaisuudessa minua tärkeämpi, ja siksi haluan jakaa tämän tunnustuksen hänen kanssaan”, Alahuhta sanoo.

”Matti on erinomaisen hyvä isoisä, ja tunnustus menee ehdottomasti oikealle henkilölle”, Leena Alahuhta sanoo puolisostaan.

Pappa on myös kaveri

Alahuhdilla on paljon mieleen painuneita kokemuksia lapsenlastensa kanssa vietetystä ajasta. Mummon ja lastenlasten yhteisiin aktiviteetteihin kuuluvat muun muassa museoissa käyminen, korvapuustien ja piirakoiden leipominen sekä luonnon seuraaminen.

”Lintujen, erilaisten ötököiden ja kasvien tutkiminen yhdessä on antoisaa erityisesti maalla. Se on puuhaa, joka voi helposti unohtua nykypäivän arjessa”, Leena Alahuhta toteaa.

Matti Alahuhta puolestaan keskustelee lapsenlastensa kanssa paljon, piirtelee ja pelaa erilaisia perinteisiä pelejä, 9-vuotiaan pojantyttären kanssa jo muutaman vuoden shakkiakin. Nuorempi taas on kiinnostunut erilaisista laitteista ja haluaa ymmärtää perin juurin miten ne toimivat. Kolmisen vuotta sitten Alahuhta pääsi vanhemman lapsenlapsensa kutsumana osallistumaan tämän kuvataidekouluun. Sinne sai yhdellä kerralla ottaa mukaan kaverin, ja tuolloin 6-vuotias pojantytär valitsi mukaan pappansa, koska he olivat piirrelleet yhdessä paljon.

”Menomatkalla autossa hän muistutti minua siitä, etten ole mukana pappana vaan kaverina. Paikan päällä olin ainoa pappa. Kun piirrellessä ryhdyin juttelemaan parille muulle osallistujalle, kuusivuotias muistutti minua tiukasti uudelleen, että olen mukana kaverina”, Alahuhta muistelee hymyssä suin.

”Kävellessämme takaisin autolle hän kysyi, no oliko pappa sinulla kivaa. Sanoin totta kai, johon hän totesi heti, että no hyvä, sitten uusimmekin tämän vuoden kuluttua!”

Isovanhemmat arvojen juurruttajina

Alahuhdat toivovat kaikkien isovanhempien ymmärtävän roolin ainutlaatuisuuden.

”Lapsenlapset ovat vain hetken pieniä, eikä tätä aikaikkunaa kannata missään nimessä menettää. Paitsi että yhteys lapsenlapsiin tuo molemmin puolin paljon iloa, sillä on sen lisäksi merkittävää muutakin arvoa. Isovanhemmat voivat tukea ydinperhettä lasten hoidossa ja myös omalta osaltaan juurruttaa koko perheen arvoja lapsenlapsiin. Nämä ovat tärkeitä identiteetin rakennuspalikoita lapsen kasvaessa”, Matti Alahuhta näkee.

”Parhaimmillaan isovanhemmista ja lapsenlapsista tulee hyviä ystäviä. Tämä ystävyys kantaa silloinkin, kun lapsenlapset eivät tarvitse enää hoitoapua isovanhemmiltaan”, hän lisää.