Lokakuun alussa kokoontui liki viisikymmenpäinen joukko Helsingissä pohtimaan ajankohtaisia teemoja monikulttuurisen vanhustyön tiimoilla. Samalla verkostoiduttiin toisten samojen asioiden parissa työskentelevien kanssa.  

Yhdessä suunniteltiin myös valtakunnallista verkostoa, joka tunnistaisi kentän tarpeet, tukisi yhteistyössä ja veisi tietoa kentän tarpeista myös päättäjille. Mukaan verkostoitumaan oli saatu varsin moninainen joukko monikulttuurisen vanhustyön tekijöitä, toiminnan suunnittelijoita, tutkijoita ja alan opiskelijoita. Tilaisuuden järjestivät Valli ry ja Käpyrinne ry:n JADE-toimintakeskus. 

Tilaisuuden aluksi Aili Korteniemi kertoi Valli ry:n hakemasta Monikulttuurisen vanhustyön keskuksesta, jonka toiminta käynnistyy vuonna 2020, mikäli STEA:n rahoituspäätös on myönteinen. Valtakunnallinen toimintaa koordinoiva keskus olisi tarpeen, jotta eri puolilla Suomea vallitsevat käytännöt saataisiin yhtenäistettyä, tietoa ja materiaaleja tuotettua ja jaettua entistä hallitummin kaikkien toimijoiden käytettäväksi. Verkostopäivän osallistujat pitivät tätä ajatusta erittäin hyvänä: keskuksen toiminnalle on selkeästi tarvetta.

Yhteistyö ja verkostot tukevat työtä

Geronomiopiskelija Päivi Närhi, Kuuloliiton projektikoordinaattori Hanna Rantala sekä Tikkurilan seurakunnan verkostotyöntekijä Pia Talvela jakoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan verkostopäivän tauolla. Kaikki he olivat samaa mieltä siitä, että hyvät yhteistyöverkostot ovat tänä päivänä todella tarpeellisia. Kun asiaa pohtii useampi toimija, saadaan aikaan paljon enemmän. 

-Kaikkien ei tarvitse osata ja tietää kaikkea, kun joukossa on erilaisia toimijoita, sanoo Hanna Rantala.

-Monialaisuus on päivän sana; asioita tarkastellaan hiukan erilaisista näkökulmista ja se on silmiä avaavaa, täsmentää Pia Talvela.

Työpajoissa tunnistettiin työn tarpeita

Verkostopäivän työpaja-osuudessa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdittiin ikääntyvien maahanmuuttajien tilannetta esimerkiksi tutkimuksen ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Lisäksi keskustelua käytiin STEA-rahoitteisen toiminnan haasteista kohderyhmän parissa sekä pohdittiin valtakunnallisen Monikulttuurisen vanhustyön verkoston tarpeita ja toimintatapoja. 

Ihmisoikeudet ja yhteistyö tutkimuskentän kanssa puhuttivat

Työpajan osallistujat nostivat esiin sen, kuinka tärkeää on tunnistaa, että maahanmuuttajat eivät ole mikään homogeeninen joukko, joten eivät heille tarjotut palvelutkaan voi olla yhdenmukaisia, vaan palveluiden tulee yhä enemmän pystyä mukautumaan asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Kaikilla ihmisillä on myös oikeus saada hyvää neuvontaa ja opastusta. Haasteeksi tässä nousevat helposti kieli- ja tulkkausongelmat: jos henkilö ei voi saada palveluaan omalla äidinkielellään, on hänen saatava tulkkausapua, jonka hyvä laatu on myös varmistettava.

Osallistujat nostivat esiin myös tarpeen laajemmalle tutkimustiedolle. Työpajojen osallistujat esittivätkin toiveen siitä, että tutkimusta tekevät tahot tiivistäisivät entisestään yhteistyötään kentän toimijoiden kanssa, jotta tieto tutkimuskohteiden tarpeista tavoittaisi tutkijat, ja tarpeista syntyisi aitoa keskustelua sekä yhteistyötä.   

Konkretiaa STEA-rahoitteiseen toimintaan

STEA-rahoitteisen toiminnan kohdalla korostettiin selkeiden ja konkreettisten tavoitteiden asettamista. Positiivista viestiä kentän toimijat saivat myös siitä, että tavoitteita sekä toimintaa voi ja pitääkin uskaltaa muuttaa, kun toiminnan tarve selkiytyy matkan varrella. Tärkeintä on tehdä kohderyhmän hyvinvointia aidosti tukevaa työtä.

Moninaisuus osaksi opetusta

Paikalla olleet vanhustyön opiskelijat toivat keskusteluissa esiin sen, ettei monikulttuurisuuteen liittyviä asioita käsitellä riittävästi oppilaitoksissa. Koulutustarpeet pitäisikin arvioida valtakunnallisesti kokonaan uudelleen nyt, kun tiedossa on, että ikääntyneiden maahanmuuttajien joukko kasvaa kaiken aikaa. 

Valtakunnalliselle verkostolle nähtiin tarvetta

Monikulttuurisen vanhustyön verkostoyhteistyössä tärkeäksi koettiin selkeät tavoitteet. Haasteena taas nähtiin osallistujien korkea vaihtuvuus, jolloin yhteisen asian edistäminen vaikeutuisi. Välillä toimintaa kannattaisikin kenties syventää tietystä teemoista kiinnostuneiden tahojen kanssa.

Verkoston toiminta nähtiin kuitenkin hyvin tärkeäksi, jotta alalla toimivat ihmiset tutustuisivat ja tieto onnistumisista välittyisi eteenpäin. Yhä enemmän mukaan tarvittaisiin eri sektoreiden edustajia sekä toimijoita, joille ikääntyvien maahanmuuttajien tilanne on vielä uusi. Yhteistyöllä tarpeet ja toiminta selkeytyvät ja yhteinen ääni saadaan mukaan keskusteluun, moninaisuuden edistämiseksi.

Tätä työtä lähdemme viemään eteenpäin.