Osallistuimme Gerontologia-päiville ensimmäistä kertaa ja vaikutuimme; eri alojen ihmisten kohtaamisesta, verkostoitumisesta, tuttujen tapaamisesta ja tiedon määrästä, mitä saimme kuulla päivien aikana.

Saimme aimo annoksen uutta tietoa sekä gerontologian että geriatrian saralta. Tiedon määrä oli valtava ja sen vieminen työhömme ja välitettäväksi verkostoissamme vaatiikin jäsentelyä ja pohdintaa. Miten esimerkiksi matalan kynnyksen kerhoissa ja tapaamisissa voidaan hyödyntää tutkittua tietoa mm. ravitsemukseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyen? Myös käsitys ennakoivien ja ennaltaehkäisevien palveluiden merkityksestä vahvistui: iäkkäiden määrä kasvaa vuosi vuodelta, elinajanodotteet kasvavat ja odotettavissa on, että nykyajan lapset elävät jo 100-vuotiaiksi. Kuitenkin raihnaisuutta, vakavia sairauksia ja hoidon ja huolenpidon tarvetta tulee olemaan heilläkin.

Arkkiatrin tervehdys

Tilaisuuden suojelijana toimi arkkiatri Risto Pelkonen ja hän toi tilaisuuteen oman tervehdyksensä. Tervehdyksessä oli monia pohtimaan pistäviä asioita.

”Kaikki me tiedämme, että geriatria on vanhusten hoito-oppi. Mutta kuka on vanha? Sen tietää vain ihminen itse. Vanhuus on kulttuurinen käsite ja subjektiivinen kokemus.”

Hyvin sanottu! Nyt olemme saaneet paljonkin lukea ikäihmisten, senioreiden, vanhojen ihmisten, kauan eläneiden sananvaihtoa siitä, millä termillä he haluavat itseään kutsuttavan. Toiset loukkaantuvat vanhus-termistä, toiset taas kokevat olevansa kaikkea muuta kuin seniori.

”Jokaisesta lääkäristä on tulossa geriatri.”

Kun katsomme tulevaisuuteen, toivomme todellakin, että mahdollisimman moni lääkäriksi opiskeleva haluaa erikoistua geriatriksi. Mikä onkaan sen vaativampaa ja antoisampaa? On hallittava ikähaarukka 65-vuotiaista yli satavuotiaisiin erilaisine sairauksineen, toimintakyvyn haasteineen, mielen hyvinvoinnin ongelmineen ja – mikä parasta – elämänkokemuksineen!

”Ikääntyminen on koko yhteiskuntaa koskeva asia. Se on otettava huomioon kaikessa lainsäädännössä ja kaikissa politiikoissa. Ikäsyrjintä on poistettava. On itsestään selvää, että ikäihmiset ovat mukana itseään ja koko yhteiskuntaa koskevassa päätöksenteossa.”

Ikäsyrjinnän poistaminen on kaiken a ja o. On rohkeammin tuotava esille ikääntymisen hyviä puolia ja sitä voimaa, tietomäärää ja osaamista, jota ikääntyneillä ja vanhoilla ihmisillä on. Näiden asioiden puolesta VALLI tekee kaikkensa ja ajaa ikääntyneiden asiaa yhteiskunnallisesti ja vie ikäihmisten ääntä myös palveluiden suunnitteluun ja päätöksentekoon.

”Ikäpolitiikan uudistamiseksi tarvitaan monipuolista tutkimustietoa. Ilman tutkimusta ei ole laadukasta koulutusta. Ilman koulutusta ei ole hyvää vanhuspalvelua.”

Kyllä ja tämän lisäksi ymmärrystä, aitoa kohtaamista ja tahtoa toteuttaa hyvää vanhuspalvelua. Tutkimustietoa ja koulutusta tarvitaan joka tasolla, johtamisen eri asteissa ja asiakasrajapinnassa työskenteleville.

Laatikon ulkopuolelle

Osallistuimme luennoille osin omaan työhön liittyvien teemojen näkökulmasta, osin muihinkin aihealueisiin liittyen. Näin myös professori Marja Jylhä avaussanoissaan kehotti. Oppimista ja näkökulmien avartumista tapahtuu monesti enemmänkin, kun kurkistaa oman laatikkonsa ulkopuolelle. Yhtymäkohtia ja tiedon hyödyntämistä omaan työhön löytyi yllättävänkin paljon. Yhdessä geriatripäivien sessiossa käsiteltiin ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta, joka lainsäädännän tasolla ei ole Suomessa edennyt toisin kuin vammaispalveluiden puolella.

”Kognition heikentyessä lisääntyy riski siihen, että potilas tekee itsensä kannalta epäedullisia ratkaisuita. Toisaalta vanhus on iäkäs aikuinen, jolla on oikeus tehdä muiden näkökulmasta huonoja ratkaisuita – mutta missä menee raja, joka pakottaa ammattilaiset reagoimaan. Entä miten toimia ristiriitatilanteissa?” Yhtä vastausta ei liene helppo antaa, mutta suuri kysymys on myös se, että vetäydytäänkö liian usein myös ikääntyneen itsemääräämisoikeuden taakse tilanteissa, jossa ammattitaitoa on kannustaa, houkutella, lähestyä ikääntynyttä eri tavoin, jotta hänet saadaan esim. suihkuun tai juomaan. Missä kulkee raja?

Asukkaiden ja hoitajien näkemyksissä eroa

Vilhelmiina Lehto-Niskala esitteli väitöskirjatutkimustaan, jossa tutkittiin kuntoutuksen käsitettä sekä hoitajien että ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon asukkaiden näkökulmasta. Näkemykset erosivat paljon toisistaan. Kuntoutus voi saada erilaisia merkityksiä ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon hoitajien ja asukkaiden puheessa. Asukkaat kokivat, että kuntoutus on perinteistä arjesta irrallaankin olevaa ja hoitajat taas, että he työskentelevät kuntouttavalla otteella ja kuntoutus koostuu monista asioista asukkaan arjessa.

Hoitajien puheessa ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon asukkaiden toimintakyky oli abstrakti ja moniulotteinen ilmiö, mutta sillä tarkoitettiin myös konkreettisia päivittäistoimintoja kuten liikkumista ja hygienian hoitoa. Asukkaiden puheessa toimintakyky esiintyi laajempana ilmiönä. Asukkaat puhuivat päivittäisten toimintojen lisäksi näkemisestä, kuulemisesta, piirtämisestä ja television katselusta. He myös liittivät toimintakyvyn osaksi elämänkulkua. Hoitajien puheessa korostui myös ristiriita toimintakyvyn mittaamisen ja hyvän hoidon välillä. Tämä luento sai pohtimaan sitä, kuinka eri tavoin näemme asiat ja kuinka tärkeää on sanoittaa eri palveluita tai hoivaan ja huolenpitoon liittyvää asiaa asiakkaille/asukkaille ja heidän läheisilleen.

Posterissa verkostoyhdyspintatyö esillä

Verkostokeskuksella oli tilaisuudessa myös posteri ”Kunnan keskitetyn palveluohjauksen ja järjestöjen etsivän vanhustyön systeeminen verkostoyhdyspintatyö (Mobiiliverkosto) löytää ja auttaa iäkästä oikea-aikaisesti”. Toimintamalli on Helsingin seniori-infon ja VALLIn sekä etsivää vanhustyötä tekevien järjestöjen yhteistyössä kehittämä malli, jossa tukea tarvitsevat ikääntyneet ohjataan etsivän vanhustyön toiminnan piiriin siinä vaiheessa, kun ei vielä tarvitse muita palveluita. Posterien esitykseen ei ollut varattu erillisiä puheenvuoroja, mutta täsmennetty esitysaika kylläkin. Muutoin postereita esiteltiin kiinnostuneille väliajoilla. Postereiden esittelypisteillä oli ajoittain todella ruuhkaista. Moni hieno posteri varmasti jäi liian vähälle huomiolle.

Teksti:
Tiina Lauhde
suunnittelija, VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskus