Suurin osa vanhusneuvostojen jäsenistä pitää moninaisuuden huomioimista tärkeänä, vaikka moninaisuutta ei tällä hetkellä huomioida monen mielestä riittävästi vanhusneuvostojen työssä. Neuvostojen jäsenet haluavat lisää tietoa sekä kieli-, kulttuuri- ja uskontovähemmistöihin että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden ihmisten tilanteesta.

Vähemmistöjen asemaa pidetään tärkeänä

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry selvitti kuntien ja hyvinvointialueiden vanhusneuvostojen jäsenien näkemyksiä ikääntyvien ja vanhojen ihmisten moninaisuudesta kyselyllä. Kysely toteutettiin vuoden 2024 Vanhusneuvostopäivän yhteydessä.

Vastauksista ilmeni, että heikommassa asemassa olevien iäkkäiden kanssaihmisten tilanteesta kannetaan huolta vanhusneuvostoissa. Valtaosa vastaajista pitää vähemmistöjen asioiden käsittelyä tärkeänä, ja vastauksissa todettiin muun muassa, että “kunnan tehtävänä on em. vähemmistöjen huomioiminen mm. terveyden ja hyvinvoinnin edistämismielessä”.

Yhteyden saamista vähemmistöön kuuluviin iäkkäisiin ihmisiin pidettiin haastavana. Useammassa vastauksessa tuotiin esiin, että “ei ole yhteisiä areenoja, joissa luontaisesti syntyisi kohtaamisia, jotka johtaisivat jatkokuvioihin”.

Moninaisuuden huomioimisessa vielä työsarkaa

Vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden ihmisten asioiden huomioimisessa oli paljon hajontaa vanhusneuvostojen välillä.

Eräs vastaaja tiivisti vähemmistöjen huomioimisen seuraavasti: “Moninaisuus on vieras asia vanhusneuvostossa ja kun siitä syntyy keskustelua, ihmiset hiljenevät”. Vastaus vaikuttaisi kuvaavan tilannetta monissa vanhusneuvostoissa, sillä hyvin monessa kommentissa todettiin, kuinka “näiden vähemmistöjen asiat eivät ole olleet lainkaan esillä”. Poikkeuksena mainittiin useassa vastauksessa ruotsinkielinen vähemmistö, jonka asema oli yleensä vakiintunut.

Joissakin vastauksissa todettiin, että “meille moninaisuus väestössämme on selkeää” tai “käsitellään vähemmistöjen osalta asioita kaikissa yhteyksissä”. Joissakin kunnissa oli ollut hyviä etsivän työn käytäntöjä tukea tarvitsevien ikääntyvien henkilöiden löytämiseksi. Eräässä kunnassa oli haastateltu kaikkia yli 70-vuotiaita kuntalaisia, mikä oli helpottanut itsensä ulkopuoliseksi tuntevien ihmisten löytämistä.

Kyselyn perusteella moninaisuus saatetaan ottaa huomioon helpommin, kun vanhusneuvoston toiminta-alueella väestörakenne on monikulttuurinen tai neuvostossa on järjestöedustajia, joille vähemmistöjen huomioiminen on tuttua.

Syrjinnästäkin kokemuksia

Joissakin kommenteissa todettiin, että “seksuaalivähemmistöjä vierastetaan”, ja jossakin vanhusneuvostossa oli saatettu esimerkiksi keskustella kielteiseen sävyyn kunnan Pride-liputuksesta. Kieli-, kulttuuri- tai uskontovähemmistöön kuuluvia kohtaan ei suoraan ilmaistu kielteisiä asenteita, mutta muutamassa kommentissa tehtiin esimerkiksi sanaparilla ”suomalainen vanhus” eroa kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluviin iäkkäisiin ihmisiin, tai todettiin, että vähemmistöjen huomioiminen ei ole ajankohtaista oman vanhusneuvoston työssä.

Joissakin kunnissa vähemmistöjen asioista oli keskusteltu, mutta ei ikääntyvien ihmisten näkökulmasta. Myös muiden päättävien tahojen toiminta sai tässä suhteessa kritiikkiä. Erään vastaajan mukaan Suomen virallisia kieliä osaamaton kuntalainen ei saanut palvelutalossa tulkkia kuin sairaalakäynneille, joten hänen avuntarpeensa arjessa jäi kuulematta. Sama vastaaja jatkoi: ”Kun kysyin [kunnan virkailijalta], miten he huomioivat maahanmuuttajavanhukset, sain vastaukseksi, että koska vanhuksia ei kotouteta, ei heihin kohdisteta mitään erikoistoimenpiteitä”.

Muutamassa vastauksessa tuotiin myönteisessä valossa esiin tiettyjen kieli- ja kulttuurivähemmistöjen, kuten romanien, tapa huolehtia iäkkäistä sukulaisista perhepiirissä, ja tätä arvostettiin. Toisaalta tällaisen perheeseen ja sukuun turvautumisen arveltiin ylläpitävän sitä, että yhteys kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin usein puuttuu.

Tiedot vähemmistöjen tarpeista riittämättömät

Enemmistö vanhusneuvostojen jäsenistä oli sitä mieltä, että heillä ei ole riittävästi tietoja vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden ihmisten tarpeista. Vain 22 % koki tässä suhteessa tietonsa riittäviksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla korostui kaikissa kysymyksissä ”en osaa sanoa” -vastausten suuri määrä verrattuna kieli-, kulttuuri- ja uskontovähemmistöihin.

Edellä mainittujen vastausten voisi tulkita kertovan siitä, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden erityishaasteita tunnisteta. Voi olla, että moni vastaaja ei ole ajatellut, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen asiat tarvitsisivat huomioimista vanhusneuvostotyössä, minkä vuoksi omaa kantaa ei ole osattu muodostaa. On myös mahdollista, että joillakin vastaajilla on taustalla kielteisiä asenteita, joiden vuoksi tietoa erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ei haluta.

Kysely herätti ajattelemaan iäkkäiden moninaisuutta

Usea vanhusneuvoston jäsen totesi vastauksessaan, että kysely “pisti pohtimaan” tai “neuvostoni tulee jatkossa perehtyä asiaan paremmin – siis heti tuli haaste”. Vastauksista ilmeni monen vastaajan halu kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisesti, vaikka vähemmistöjä ei tällä hetkellä juuri huomioitaisi heidän vanhusneuvostossaan. “Heillä on samat oikeudet kuin muillakin ikääntyneillä. Minkäänlaista syrjintää ei vanhusneuvosto hyväksy.” “Kaikki on otettava huomioon.”

Vastaajat toivat esille ajatuksiaan vähemmistöjen haasteista ja mahdollisista yhteistyötahoista. “Yhteistyö kunnan monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnan kanssa on yksi mahdollisuus saada tietoa kulttuuri- ja kielivähemmistöjen asiasta.” “Heidän terveys- ja muista palveluista tulee olla saatavilla tietoa heidän omalla kielellään.” “Erityisen haavoittuva ryhmä ovat muistisairaat muissa maissa syntyneet vanhukset.”

Vanhusneuvostojen jäsenillä vaikuttaa siis olevan tahtoa vaikuttaa siihen, että vähemmistöt eivät tulevaisuudessa olisi yhtä näkymättömiä.

Tietoa kyselystä ja vastaajista

Tämä verkkouutinen perustuu kyselyyn, jonka VALLI ry teki 28.10 – 3.11.2024. Kyselyyn vastasi 64 vanhusneuvoston jäsentä. Lähes kaikki vastanneet ovat jäseninä ainakin kunnan vanhusneuvostossa (95,3 %), vajaa puolet (46,9 %) myös hyvinvointialueen vanhusneuvostossa.

Kyselyssä oli monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Sen sai täyttää joko Vanhusneuvostopäivän yhteydessä 30.10. paperiversiona tai verkossa ennen ja jälkeen tapahtuman. Kyselyyn sai vastata suomeksi tai ruotsiksi.

Kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat lainauksia kyselyn vastauksista.

Sini Kyttälä, Sonja Iltanen, Jukka Keronen