VALLIn uutiskirje 7/2019

Viime vuosina on eri puolella maata otettu käyttöön huoli-ilmoitus, jonka kuka tahansa meistä voi tehdä, kun kohtaa tai huomaa vanhan ihmisen, joka tarvitsee tukea ja apua arjessa selviytymiseen, ja joka ei vielä apua saa. ”Vanhuspalvelulain” 25 §:ssä (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) eritellään ne viranomaistoimijat, joilla on asiaan liittyen erityinen ilmoitusvelvollisuus. Huoli-ilmoitusten määrä on ollut kasvussa, ja tämä voidaan nähdä sekä myönteisenä että kielteisenä. Kielteistä on se, että palvelut eivät ole toteutuneet tarpeen mukaisesti, oikea-aikaisesti. Myönteistä on se, että kanssaihmiset, läheiset tai viranomaiset välittävät vanhuksesta tehdessään huoli-ilmoituksen ja varmistaessaan sen kautta, että vanhuksen palvelun tarve tarkistetaan, arvioidaan ja hän saa tukea. Välittäminen vaatii tekoja.

Vanhusjärjestöt, niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, ovat osaltaan ottaneet vastuuta mm. tiedon levittämisestä huoli-ilmoituksen teossa. Etsivän vanhustyön paikalliset verkostotoimijat ovat keskeisessä asemassa kohdatessaan yksinäisiä vanhoja ihmisiä erilaisissa arjen tilanteissa. Vallin valtakunnallinen Etsivän vanhustyön verkostokeskus on nyt kolmen vuoden ajan ollut mukana rakentamassa ja tukemassa paikallisia etsivän vanhustyön verkostoja. Myös teemaan liittyvät koulutustilaisuudet ovat olleet erittäin toivottuja ja suosittuja.

Huoli, ja riittämättömyyden tunne on usein myös silloin, kun iäkäs vanhempi tai iäkkäät vanhemmat asuvat kaukana, ja omat arjen vaateet eivät mahdollista tapaamisia ja vierailuja niin usein kun itse haluaisi. Onneksi on muitakin tapoja osoittaa välittämistä; voi soittaa, jutella kuvapuhelimen välityksellä, tai lähettää postikortti tai kirje.

Olipa yhteydenottotapa mikä tahansa, on tärkeää pitää säännöllisesti yhteyttä. Kysyä, mitä kuuluu, miten voit, tarvitsetko jotain? Kuunnellaan vanhan ihmisen toiveita ja tarpeita. Tämä osaltaan tuo iäkkäälle ihmiselle tunteen, että hänestä välitetään, pidetään huolta. Välittäminen on yksi avain turvallisuuden tunteeseen. Eteen tulee tilanteita, joissa välittäminen voi saada myös negatiivisen muodon. Läheiset joutuvat toimimaan joskus vastoin iäkkään vanhemman toiveita. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, jos vanhus omalla toiminnallaan on vaaraksi itselle tai lähiympäristölle. Kuinka saada vanha ihminen ymmärtämään se, että näissäkin tilanteissa kyseessä on välittäminen ja vanhuksen parhaaksi toimiminen? Puuttuminen on välittämistä, olipa tilanne sitten myönteinen tai haastavampi, kielteisen tunteen aikaansaava. Tärkeintä on, ettei käännytä pois, vaan välitetään ja autetaan. Hyvää tulevaa Välittämisen päivää 29.11.2019 kaikille!

Virpi Dufva
toiminnanjohtaja
VALLI ry