Venäjän hyökkäys Ukrainaan koskettaa monia. Siihen liittyvät tapahtumat tulevat mieleemme ja puheisiimme niin vapaaehtoistoiminnassa kuin omassa arjessa. Aivan erityisellä tavalla se kuitenkin koskettaa ikääntyneitämme.

Sota on aina traumatisoiva sen kokeneelle. On luonnollista, että sota-ajan kokenut ikäihminen käy mielessään uudelleen läpi kokemaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kuin tapahtumahetkellä. Myös jälleenrakentamisen aikakaudella syntyneet ja kasvaneet voivat elää uudelleen varhaisten vuosiensa tunneilmapiiriä, jossa sota on ollut jo loppu mutta edelleen jollain tavalla läsnä. Sotaan liittyvistä tunteista usein vaiettiin, vaikka ne vaikuttivat monin tavoin perheiden ilmapiiriin.

Tällä hetkellä moni ikääntynyt on valmis kertomaan tunteista ja kokemuksista, joista sota- ja jälleenrakentamisaikaan laajasti vaiettiin. Moni vapaaehtoinen ja ammattilainen pohtiikin, mitä kannattaisi huomioida kohdatessaan sodasta puhuvia ja siitä huolestuneita ikääntyneitä.

Arvostava kohtaaminen on auttamisen ydintä

Esimerkiksi MIELI ry:n vapaaehtoiset on koulutettu kohtaamaan kriisitilanteiden keskellä eläviä ihmisiä. Tukihenkilöiden koulutuksen ytimessä on arvostavan kohtaamisen sekä kuuntelemisen harjoittelu. On tärkeää ymmärtää maallikkoauttamisen idea: haastavissa muutostilanteissa olennaisinta on tulla kohdatuksi ihmisenä toisen ihmisen toimesta.

Vaikeassa maailmantilanteessa on mahdollista, että auttajakin häkeltyy. Silloin on hyvä palauttaa mieleen kohtaamisen voima. Arvostavan kohtaamisen peruselementit eli läsnäolo, luottamuksellisuus, empatia ja toivo kannattelevat pitkälle oli tilanne mikä tahansa.

Kriisit nostavat pintaan monenlaisia tunteita. Niiden hyväksyvä kohtaaminen on tärkeä osa kuuntelemista. Toisen kunnioittaminen on sitä, ettemme tulkitse hänen tunteitaan. Tunteet eivät sinällään ole hyviä eivätkä huonoja, ne ovat tunteita. Niitä ei tarvitse pelätä, vaikka osa niistä voi haastaa hyvinvointiamme. Tunteet eivät ole hyviä eivätkä huonoja, ne ovat vain tunteita.

Kriisien kohdatessa on tärkeää antaa tilaa tilanteesta ja sen herättämistä tunteista puhumiselle. Vatvominen ei kuitenkaan ole hyödyllistä kenellekään. Kuuntelijan taitoihin kuuluu myös rajaaminen. Auttajan on hyödyllistä pohtia, mikä hänen oma roolinsa on auttajana. Sen jälkeen on helpompaa kuunnella lyhyesti ja siirtää keskustelu lempeän jämäkästi takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Pidä kiinni realistisesta maailmankuvasta

Turvallisuuden tunnetta järkyttävässä maailmantilanteessa on tärkeää tukea autettavia realistisen maailmankuvan ylläpitämisessä. Voidaan vaikka pohtia yhdessä rationaalisesti maailmantilanteen aiheuttamia riskejä omaan arkeen. Ukrainan tilanne ei ole suoraan verrattavissa Suomen yhteiskunnalliseen tilanteeseen: Suomessa on rauha ja me olemme turvassa.

Jos sotatilanne herättää halun toimia ja auttaa ukrainalaisia, hyvä tapa auttaa on lahjoittaa alueella toimiville luotettaville avustusjärjestöille. Auttaminen ja toiminta voi rauhoittaa myös omaa mieltä.

Osaa ihmisistä rauhoittaa tieto ja tosiasioiden kartoittaminen. Ajankohtaisia tapahtumia voi seurata luotettavista tiedonlähteistä, mutta uutisvirtaa on hyvä myös säännöstellä, etenkin jos uutiset herättävät vahvoja huoliajatuksia.

Auttajan oman mielen rauhoittaminen

Auttaja ei ole immuuni tunteille. Pelkoja ja huolia herättävä maailmantilanne vaikuttaa myös vapaaehtoisiin ja ammattilaisiin. Tunteet voivat myös tarttua, esimerkiksi ahdistuneisuus tarttuu herkästi myös auttajaan. Auttajalle voi nousta kaikenlaisia tunteita, ja se on ihan normaalia. Auttaja ei ole epäonnistunut, vaikka kokisikin toisinaan haastavia tunteita.

Omien tunteiden kuunteleminen ja hyväksyminen on portti toisen ymmärtämiseen. Kun opit kuuntelemaan, ymmärtämään ja hyväksymään omia tunteita, opit myös ymmärtämään toisen tunteita. Auttajan on hyvä löytää itselleen sopivia tapoja palautua tunteista ja käyttää niitä säännöllisesti.

Muistetaan ja muistutetaan ikääntyneitä heidän voimavaroistaan

Olemme eläneet maailmanlaajuisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa jo yli kaksi vuotta. Ikääntyneiden kyvykkyys sopeutua haastaviin tilanteisiin näkyi jo koronapandemian aikana. Vaikka monet rajoitukset ja vakavan sairauden uhka ovat kohdistuneet juuri heihin, iso osa ikääntyneistä on selvinnyt tilanteesta nuorempia vähemmällä psyykkisellä kuormituksella. Elämää ovat kannatelleet muun muassa ihmissuhteiden yllä pitäminen eri tavoin, luonnossa liikkuminen sekä ylipäätään omannäköinen arki.

Yhteiskuntamme kaikkein vanhimmat jäsenet ovat myös sota-ajan selviytyjiä ja voisimme oppia heiltä paljon. Monet ikääntyneet kokevat huolta nuorista, jotka nyt kasvavat epävarmuuden leimaamana aikana – olivat he omia jälkeläisiä tai eivät. Nuorille voisikin olla hyödyllistä kuulla ikääntyneiden omista kokemuksista jälleenrakennuksesta, toivosta ja selviytymisestä. Niidenkin aika tulee joskus.

Mitä voi tehdä, kun maailmantilanne aiheuttaa huolta, epävarmuutta ja pelkoja?

• Älä jää yksin, keskustele muiden kanssa.
• Pitä huolta perusvoimavaroista ja arjen rytmistä.
• Hyväksy tunteet.
• Rauhoita mieltäsi itselle sopivin tavoin.
• Pidä yllä realistista tilannekuvaa.
• Muista, että apua on tarjolla. Jos arkiset neuvot eivät auta, vaan huoli kasvaa liian suureksi, hae keskusteluapua läheisiltä tai kriisipalveluista. MIELI ry:n kriisipuhelin palvelee suomeksi numerossa 09 2525 0111.

Sonja Maununaho
Asiantuntija, Ikäihmisten mielenterveyden edistäminen
Mieli ry