Juurruttaminen on tärkeä hanketyön vaihe. Elämänote-ohjelman (2018-2021) viimeisenä syksynä juurruttamisvinkkejä antavat Kortteleihin kulttuuria -hankkeen työntekijät Päivi Jussila ja Katja Kujala. Hanke tarjoaa säännöllisesti toteutettavaa ryhmämuotoista taide- ja kulttuuritoimintaa taajama-alueilla asuville ikäihmisille Etelä-Pohjanmaan alueella.
Vuonna 2019 julkistetun WHO:n What is the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review –raportin mukaan kulttuurin ja taiteen rooli sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä että osana hyvää hoitoa ja hoivaa on merkittävä. Taidetoimintaan osallistuminen taiteen kokijana ja tekijänä voi ehkäistä lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä hoitaa ja auttaa selviytymään useiden akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa.
Elämänote-ohjelmaan (2018–2021) kuuluvan Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n Kortteleihin kulttuuria -hanke tarjoaa säännöllisesti toteutettavaa ryhmämuotoista taide- ja kulttuuritoimintaa taajama-alueilla asuville ikäihmisille Etelä-Pohjanmaan alueella. Hankekauden aikana toimintaan on vakiintunut yhteensä 16 ryhmää, joista jokaiselle on hankekauden loppupuolella räätälöity oma juurruttamissuunnitelma. Seitsemän ryhmistä on juurrutettu eri kansalaisopistojen, kunnan kulttuuripalveluiden sekä kunnan ikääntyneiden asiakaspalveluiden alle, yksi ryhmistä on siirtynyt toisen järjestötoimijan alaisuuteen. Kolmea ryhmää ohjaavat vapaaehtoisohjaajat. Muiden ryhmien juurruttaminen on työn alla.
Heli Väisänen kysyi hankkeessa työskentelevien teatteri-ilmaisuohjaaja Katja Kujalan sekä sosionomi Päivi Jussilan ajatuksia juurruttamistyöstä.
Minkälaisen merkityksen näette juurruttamistyöllä hanketyössä?
On ollut itsestään selvää, että kaikki ryhmätoiminta, mitä käynnistämme, myös juurrutetaan. Se on kirjattu ja aikataulutettu heti hankkeen alussa työsuunnitelmaan. Meille on ensiarvoisen tärkeää, että vaikka hanke jossain kohtaa päättyy, synnyttämämme toiminta jatkuu. Hankkeen viimeisen puolivuotisen kynnyksellä näyttää hyvältä, suurin osa ryhmätoiminnoista on jo juurrutettu.
Mitkä ovat mielestänne olleet avaimia siihen, että olette saaneet juurrutettua ryhmätoimintojanne eri kansalaisopistoihin sekä kuntasektorilla kulttuuritoimeen ja ikäihmisten palveluohjaukseen?
Hankkeemme toiminnan juurruttamistyössä parasta ollut se, että Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksellä on pitkät perinteet monialaisesta yhteistyöstä. Kuntasektorin ja muiden järjestötoimijoiden kanssa yhteistyötä on tehty jo 30 vuotta. Tämä on luonut vankan pohjan toimintaamme ja antanut rohkeutta myös laajentaa verkostoja ja etsiä monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti erilaisia vaihtoehtoja.
Eri kansalaisopistojen kanssa yhteistyö on syntynyt luontevasti. Sieltä päin oltiin yhteydessä meihin ja toivottiin koulutusta muisti- ja ikäystävälliseen sekä kulttuurihyvinvointimyönteiseen asenteeseen opetustyössä. Eli heillä oli jo lähtökohtaisesti toiveena edistää ja tukea ikäihmisten hyvinvointia. Tämä loi pohjan myös sille, että ryhmiä siirtyi kansalaisopistojen alaisuuteen. Kun on ollut yhteinen näkemys, myös sopivan ohjaajan ja sopivan tilan löytäminen on ollut luontevaa. Tätä kautta myös kurssimaksut on saatu todella pieniksi.
Ikääntyneiden asiakasohjausyksiköihin sekä kotihoitoon verkostoa lähdettiin rakentamaan määrätietoisesti heti hankkeen alussa. Säännöllisen tiedottamisen lisäksi hankkeen alkupuolella järjestimme tapaamisia kaikkiin maakunnan asiakasohjausyksiköihin ja kerroimme toiminnastamme. Iloksemme saimme luotua tiiviimmin kontaktia myös kotihoidon henkilökuntaan muutamilla paikkakunnilla. Koska saimme tavata kasvokkain ja kertoa ryhmätoiminnoistamme, on asiakasohjaajien ja kotihoidon henkilökunnan ollut helpompaa mainostaa toimintaa asiakkailleen. Tätä kautta syntyi yhteistyötä myös kokoontumistilojen löytymisessä ja näin myös luontevasti yksi ryhmistämme juurtui osaksi ikääntyneiden palveluja.
Katjalla on ollut tiivis yhteys maakunnan kulttuuritoimijoihin ja verkostoihin jo entuudestaan. Tämä on madaltanut kynnystä tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Jos olisimme ihan uusina toimijoina tulleet kulttuurihyvinvoinnin kentälle, olisi aikaa mennyt paljon enemmän verkostojen luomiseen.
Laaja-alaisten verkostojen syntymiseen suuri merkitys on myös sillä, että kulttuurihyvinvoinnin edistämistyössä työskentelemme luontevasti kahdella eri sektorilla: taide- ja kulttuuri sekä sosiaali- ja terveysalan kentällä.
Ketkä julkisen sektorin toimijat ovat mielestänne olleet tärkeimpiä kontaktejanne?
Ehdottomasti ikääntyneiden asiakaspalveluohjausyksiköt ja kotihoidon työntekijät koko maakunnassa. Heidän kauttaan on kulkenut tieto ikäihmisille ja olemme saaneet osallistujia mukaan ryhmätoimintaamme. Ennen korona-aikaa yhteistyöllä tavoitimme toimintaamme myös syrjäytymisuhan alla olevia ikäihmisiä, jotka eivät olisi ehkä uskaltautuneet mukaan ilman tutun asiakaspalvelijan tai kotihoitajan kannustusta.
Kun pandemian vuoksi jouduimme laittamaan ryhmätoiminnan tauolle, säännöllisten puhelujen lisäksi lähetimme ryhmäläisille eri puolille maakuntaa kerran kuukaudessa virkistysposteja. Näitä tarjosimme myös kotihoidoille ja ilahduttavan monella paikkakunnalla kotihoito jakoikin postia omille asiakkailleen.
Mikä juurruttamisyhteistyössä on ollut parasta?
Parasta on ollut, kun on nähnyt yhteistyökumppaneissa oivalluksen hetkiä, kun olemme kertoneet taiteen hyvinvointivaikutuksista ja esimerkkitapauksia meidän työstämme. Ja sitten on nähnyt vaikkapa kotihoidon henkilökunnassa sen ahaa-elämyksen, että tämä on, ei vain merkityksellistä ja tärkeää, vaan myös hyvin käytännönläheistä ja arkistakin työtä. Ja tästä on seurannut yhteiset innostuksen hetket, kun on lähdetty viemään samalla aaltopituudella asioita eteenpäin.
Iloa on tuottanut myös meidän vapaaehtoistoimijoiden innostukset, kun he ovat huomanneet, että minullahan on tähän taito ja kyky ja tätä haluan tehdä. Vapaaehtoistoimijoiden kohdalla lohtua tuo myös se, että hankkeen päätyttyä vapaaehtoistoimijat jatkavat meidän taustaorganisaation Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen siipien suojassa.
Hanketyöhön kuuluu, etteivät kaikki suunnitelmat mene kuin Strömsössä. Onko teillä tähän liittyviä kokemuksia?
Kaikilla paikkakunnilla ryhmätoiminta ei käynnistynyt monipuolisesta ja -kanavaisesta tiedottamisesta huolimatta. Ei, vaikka sinnikkäästi olimme ylläpitäneet toimintaa vähintään vuoden. Se kertoo siitä, että joko emme pystyneet tarjoamaan mielekästä toimintaa tai sitten toiminnalle ei ollut tarvitsijoita. Tai kokoontumispaikka oli väärä tai paikkakunnalla oli jo toimintaa tarpeeksi.
Yhtä toimintamallia yritimme sinnikkäästi juurruttaa kaupungin museotoiminnan pariin. Sinnikkyytemme nujertui vastapuolen resurssien vähyyteen. Mutta vaikka alkuperäinen asia ei onnistunutkaan, syntyi yhteistoimintaa toisin – sen seurauksena kaksi toimintaryhmäämme juurtui tämän yhteistyökumppanin toimijuuden alaisuuteen.
Millaisia juurruttamistyön vinkkejä haluaisitte antaa muille ikääntyvien parissa hanketyötä tekeville?
Ennakkoluulottomasti kannattaa olla avoin koko toimintakentälle ja ammattilaisille siellä. Olemme yhteisellä asialla, kaikilla on tavoitteena edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja keinoja siihen on monia. Ei ole rajoja, kaikkea voi kysyä ja kokeilla. Ja jos joskus tulee vastaukseksi ei tai joku ei lähdekään sujumaan suunnitellusti, niin eihän se mitään haittaa. Sitten kokeillaan jotain toista reittiä ja kanavaa. Jos hiihtelee aina valmiiksi aurattuja latuja pitkin, ei löydy uusia polkuja eikä synny uutta. Ainakin meille ei-vastaus yhteistyökumppanilta on aina ollut hyvin perusteltu.
Mikä hankkeenne sisällöissä on sellaista, joiden toivoisitte leviävän?
Nämä matalan kynnyksen Kortteliryhmät, Unelmasta totta -toiminta ja Elämä itse -toimintamalli. Kaikki ovat keinoja tarjota ikäihmiselle kanavia tulla kohdatuksi ja arvostetuksi. Keskiössä on ikäihminen omia voimavarojaan hyödyntävänä, osaavana toimijana.
Elämä itse -malli nostaa upeita elämäntarinoita esiin yleisölle taiteen kautta. Unelmasta totta -toteutuksista heijastuu myös ympäristöön positiivisia vaikutuksia: omainen havahtuu tai hoitaja aktivoituu. Ikäihminen nähdään uudella tavalla ja yhteys häneen vahvistuu.
Pienilläkin asioilla voidaan tehdä merkityksellisiä tekoja.
Suuret kiitokset Katjalle ja Päiville kokemusten jakamisesta!
Heli Väisänen
suunnittelija
Elämänote-ohjelma / Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
Kortteleihin kulttuuria -hankkeen toimintamallit julkistetaan syksyn aikana Elämänote-ohjelman yhteisessä koosteessa. Kortteliryhmien toimintamalli löytyy jo täältä: Innokylä. Lisätietoa kulttuurihyvinvoinnista voi lukea mm. Taikusydän-yhteistyöverkoston sivuilta.
Elämänote-ohjelmaan (2018–2021) kuuluvan Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n Kortteleihin kulttuuria -hanke tarjoaa säännöllisesti toteutettavaa ryhmämuotoista taide- ja kulttuuritoimintaa taajama-alueilla asuville ikäihmisille Etelä-Pohjanmaan alueella. Matalan kynnyksen ryhmätoimintojen lisäksi hankkeessa on kehitetty vapaaehtoistoimintaa, jossa houkutellaan osallistujia hyödyntämään omaa tietotaitoaan ja voimavarojaan mm. toimimalla ryhmissä vertaisohjaajana. Hankkeessa kehitetään myös muita kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja.