Koronavirus koskettaa ikäihmisiä joka puolella maailmaa. VALLIn suunnittelija Nanna Vänttinen otti yhteyttä eri maissa asuviin tuttaviinsa, ja kysyi, miltä arki näyttäytyy siellä.
Zahra, 70 v., eläkeläinen yrittäjä, Kenia
Kaupunginosani on suljettu ja kaikki on kiinni. Ihmisillä on mittavia toimeentulo-ongelmia, varsinkin perheillä, joilla ei ole ulkomailla asuvia sukulaisia, jotka voivat auttaa. Poliisit vartioivat, että ihmiset pysyvät kotona. Ulkona on terveydenhoidon henkilöitä, jotka tarkistavat mittareiden kanssa, onko sinulla kuumetta.
Arki on vaikeaa, koska kodin ulkopuolella ei saa käydä. Kaupassa saa käydä erityisluvalla. Asun kerrostalohuoneistossa 15 perheenjäseneni kanssa. He ovat lapsenlapsia, lapsia, kasvattilapsia ja sukulaisia. Ulkomailla asuvat sukulaiset auttavat toimeentulon kanssa, koska koronavirusrajoitukset vaikuttavat työntekoon ja näin ollen perheeni toimeentuloon. Maassa ei ole sosiaaliturvaa. Onneksi kaikki perheenjäseneni ovat pysyneet terveenä
Normaalisti vierailin paljon sukulaisten ja tuttavien luona. Kaikki tämä on nyt kielletty. Taksikuskina toimiva poikani on jumissa toisessa kaupungissa, koska rajoitusten alkaessa hän oli kyyditsemässä asiakasta. Kodissamme on nyt paljon vilinää, koska kaikki ovat kotona. Lapset eivät saa opetusta tällä hetkellä. Koronavirus tuntuu pelottavalta, Jumalan lähettämältä vitsaukselta.
Stella, 68 v., rehtori eläkkeellä, Kamerun
Koronavirus on vaikuttanut syvästi maan talouteen sekä ihmisten sosiaaliseen elämään ja koulutukseen. Maassamme ihmiset kamppailevat toimeentulon kanssa. Käytämme arjessa kasvomaskia ja käsidesiä. Ihmiset tuntuvat muukalaisilta, koska joudumme pidättäytymään sosiaalisista kontakteista ja pitämään turvaväliä. Tuntuu vaikealta, koska ei voi halata läheisiä ihmisiä tai mennä tervehtimään sairastuneita läheisiä. Maassamme on kuitenkin ihmisiä, jotka eivät usko ohjeistuksia. Tämän vuoksi tautitapaukset leviävät. Maassamme on myös paljon eri arvoisuutta.
Olen käynyt itsenäisesti torilla ostamassa ruokaa. Kaupunki, jossa asun, tarjoaa naamamaskeja monille ihmisille ja torille mentäessä tarjotaan vettä ja saippuaa käsienpesuun. Asun yhdessä ison perheen kanssa, johon kuuluu aikuisia lapsia, lapsenlapsia ja sukulaisia. On vaikeaa saada kaikki ymmärtämään käsienpesun tärkeyttä ja uskomaan säännöksiä.
Koronavirus on laittanut minut miettimään paljon eri ajatuksia ja käymään läpi erilaisia tunteita. Ovatko nämä lopunaikoja? Mietin, miksi tämä tapahtui nyt, vuonna 2020. Haluaako Jumala varoittaa meitä jostakin? Näyttää myös siltä, ettei tämä koronavirus ole lähtemässä mihinkään. Haluan tehdä hyvää ja kohdella läheisiäni hyvin. Siunausta teille.
Sandra, 68 v., rehtori eläkkeellä ja Jose, 68 v., eläkeläinen, Brasilia
Brasilia on hyvin kahtiajakautunut maa. Koronavirus on vaikuttanut raskaasti maan talouteen ja ihmisten elämään, ja vaikeuttanut äärimmäisesti köyhien elämää. Moni kamppailee toimeentulon kanssa, eikä maan tarjoama pieni sosiaaliturva tavoita kaikkia tai riitä peruselämiseen. Koronakuolemia on etenkin köyhässä osassa Brasiliaa eikä terveydenhoito pysty vastaamaan kriisiin. Tietyt osat Brasiliassa elävät myös turismista, joka on nyt tyrehtynyt.
Brasiliassa on ulkonaliikkumiskielto, ja liikkumiseen tarvitaan lupa. Olemme siis olleet monta kuukautta kotona. Tunnemme olevamme kuin vankeja. Käytämme kuitenkin videopuheluita sukulaisten kanssa. Aikuinen poikamme muutti kotiimme auttamaan meitä. Hän käy välillä kaupassa, ja hoitamassa tarvittavia asioita. Ikävöimme lapsenlasta sekä muita perheenjäseniä. Olo on avuton, koska emme voi tehdä mitään. Elämme päivä kerrallaan ja seuraamme uutisia lisääntyneistä koronakuolemista Brasiliassa.