VALLI järjesti 25.11.2022 liittokokousseminaarin otsikolla Tekoja ikäystävälliseen yhteiskuntaan – paremman vanhuuden puolesta.

Seminaarin avasi VALLIn puheenjohtaja Hanna-Leena Ojalainen. VALLIn edellisestä liittokokousseminaarista oli kulunut kolme vuotta. Ojalainen totesi, että vaikka tuntuu kuin edellisestä olisi vain hetki, sekä yhteiskunnassa että meidän kaikkien elämässä on tapahtunut todella paljon. Korona-ajan pakottaman yhteiskunnan digiloikan vaikutuksia olisi syksyllä 2019 ollut mahdotonta ennustaa. Olemme tottuneet erilaisiin etäyhteyksiin ja niiden tuomaan uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Samalla iso osa ikääntyneistä on kokenut enenevää yksinäisyyttä ja ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet mukaan digiloikkaan, ovat ajautuneet yhä kauemmaksi. Ojalainen totesikin, että tärkeintä on varmistaa vanhojen ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioiduiksi tuleminen myös ei-digissä: sekä päivittäisessä kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa että tavallisissa palvelutilanteissa. Lisäksi puheenvuorossaan Ojalainen korosti hoivatyön kriisiä, jossa on tärkeää huolehtia, että henkilöstöä on riittävästi.

Ministerin tervehdys: järjestöjen merkitys yhteiskunnassa suuri

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru lähetti seminaariin videotervehdyksensä. Kiuru korosti järjestöjen tärkeää roolia osana yhteiskunnan palveluja: palveluntuottajina, kansalaisyhteiskunnan tukijalkoina, tiedontuottajina ja -välittäjinä. Lisäksi järjestöjen koordinoiman vapaaehtoistoiminnan rooli on merkittävä, kansallisesti sen merkitys on jopa euromääräisesti suuri. Korona-aika viimeistään osoitti järjestöjen merkityksen esim. haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tavoittamisessa. Kiuru totesikin, että julkisen sektorin tulisi entisestään vahvistaa yhteistyötä järjestöjen kanssa, ja on tarpeen vahvistaa järjestörahoituksen kestävyyttä ja jatkuvuutta.

Tervehdyksessään Kiuru nosti esille VALLIn keväällä toteuttaman iäkkäiden digiosallisuusselvityksen ja sen merkityksen tiedon lisääjänä. Tämä on erittäin hyvä esimerkki järjestöjen tekemästä työstä tiedontuottajina sekä esimerkki myös siitä, kuinka vanhuus on muuttamassa muotoaan. Vaikka meillä on niitä, jotka eivät ole mukana digissä, ikääntyneissä on myös todellisia digitekijöitä. Kiurun mukaan on erittäin tärkeää pyrkiä kaventamaan hyvinvointieroja ja lisäämään osallisuutta sekä tasa-arvoisia mahdollisuuksia: kaikille tulee taata oikeus hyvään vanhuuteen.

Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo: iäkkäiden asema ja oikeuksien toteutuminen

Vuoden 2022 alussa virassaan aloittanut kaikkien aikojen ensimmäinen vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo nosti puheenvuorossaan esille oman virkansa perustamisen yhtenä suurena tämän hallituskauden saavutuksena. Työtä tämän viran perustamiseksi oli tehty 20 vuotta. Vihdoin on päästy tilanteeseen, jossa Suomessa on viranomainen, jonka tehtävä on edistää ikääntyneen asemaa ja oikeuksia yhteiskunnassa. Kiinnostus vanhusasiavaltuutettua kohtaan on ollut jo ensimmäisen vuoden aikana suurta. Tämä on Topon mukaan ollut omiaan luomaan mielekkyyttä ja tuonut mahdollisuuksia nostaa esiin ikääntyneiden asiaa.  Ensi vuoden tavoitteena on mm. saada ikävaikutusten arviointi osaksi lainsäädäntöä.

Puheenvuorossaan Päivi Topo kävi läpi ikäsyrjintään ja syrjäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Usein syrjäytyminen kasaantuu ja aiheuttaa vaikutuksia monella eri tavalla. Ikääntyneiden kohdalla syrjäytymisen riski on suuri, varsinkin jos altistavia tekijöitä on useita. Monet ovat eläneet koko elämänsä näiden altistavien tekijöiden kanssa ja niiden vaikutukset näkyvät entistä raaempina vanhuudessa. Esim. diagnosoimatta jäänyt oppimisvaikeus tai mielenterveysongelma nuoruudessa on voinut johtaa matalampaan koulutustasoon ja sitä kautta matalapalkkaisempaan tai rikkonaisempaan työuraan. Tämä taas on saattanut johtaa pieneen eläkkeeseen ja vähävaraisuuteen. Köyhyys puolestaan altistaa monella tavalla syrjäytymiselle, sekä sosiaaliselle että aineelliselle, johtaen vaikkapa digitaaliseen syrjäytymiseen. Vanhusasiavaltuutetun tärkeä tehtävä onkin huolehtia heikoimmassa asemassa olevan 20% asioista ja niiden huomioimisesta kaikessa päätöksenteossa.

Päivi Topo kiitti järjestöjä syrjäytymisen vastaisesta työstä. Iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on järjestöjen ”peruskauraa” tuomalla ihmisiä yhteen tekemisen äärelle ja tarjoamalla mahdollisuuksia vaikuttaa ja olla osallinen. Järjestöt ovat siksi tärkein keino, jolla voidaan hillitä palvelutarpeen kasvua. On tärkeää, että järjestöjen roolia nostetaan esiin julkisessa keskustelussa ja lainsäädännössä. Järjestöjen tuleekin olla itse koko ajan valppaina ja nostamassa esille ikääntyneiden asemaa, kysymässä miten iäkkäiden asema ja hyvinvointi toteutuu juuri meidän alueellamme. Suomessa on paljon vahvoja järjestöjä ja järjestöt löytävät yhdessä paljon teemoja, joita viedä eteenpäin. Tätä työtä vanhusasiainvaltuutettu pyrkii tukemaan.

VALLIn tekoja ikäystävälliseen yhteiskuntaan

VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskus rakentaa yhteistyötä eri toimijoiden, esimerkiksi järjestöjen ja kuntien, välillä. Erityisasiantuntija Päivi Tiittula kertoi, että näin Verkostokeskus vaikuttaa toiminnan rakenteisiin. Varsinainen toiminta ja etsintä tapahtuu verkostoissa, joissa huomioidaan myös eri alueiden asiakasohjaus ja muut palvelut. Tärkeää on, miten kuullaan avuntarpeessa olevaa asiakasta. Työn tavoitteena on vähentää syrjäytymisestä aiheutuvia ongelmia ja lisätä ihmisen osallisuutta. Tässä lähiyhteisöjen rooli korostuu, kun etsitään ja löydetään sidoksia muihin ihmisiin ja oman alueen yhteisöihin. Lisäksi tärkeänä korostuu vapaaehtoisten rinnalla kulkijoiden rooli etsivän toiminnan jälkeen.

VALLIn Ikäteknologiakeskus tekee työtä esim. ikääntyneiden digitaalisen osallisuuden parissa, kertoi vastaava suunnittelija Suvi Hiltunen. Parhaimmillaan digitalisaatio voi tuoda tukea ja iloa arkeen ja turvaa itsenäisempään asumiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että digitalisaatio ei saa syrjäyttää: ihmisellä pitää olla oikeus valita, haluaako palvelunsa digisti vai kasvotusten. Parhaiten osallisuus toteutuu, kun ikääntyneet pääsevät mukaan kehittämään ja osallistumaan sekä kertomaan mielipiteensä. Tutustuminen ja kokeilu lisäävät myönteisiä asenteita ja hälventävät mahdollisia pelkoja. Ikääntyneelläkin tulee olla oikeus päästä kokeilemaan digiä, eikä ketään voida ”jättää kelkasta” esimerkiksi vain siksi, ettei ole varaa hankkia laitteita. Työtä digitaalisen osallisuuden vahvistamiseksi ei tehdä yksin, vaan on tärkeää tehdä yhteistyötä erilaisissa verkostoissa sekä huomioida yhteinen vaikuttamistyö ja edunvalvonta. Kun osapuolet kohtaavat, saadaan jaettua yhteistä ymmärrystä ja dialogia kohti osallistavampaa digiyhteiskuntaa.

VALLIn Vanhustyön Traineen tärkeimpänä tehtävänä on tarjota nuorille positiivisia kokemuksia vanhustyöstä. Näin pyritään vastaamaan yhteen tämän hetken polttavimpaan ongelmaan: kuinka saada nuoria innostumaan vanhusalalle, joka on kriisissä pahenevan työvoimapulan ja kasvavan vanhusten määrän takia. Vastaava suunnittelija Johanna Roti kertoi, että nuorille pitää mahdollistaa tutustuminen ikääntyneisiin ja heidän kanssaan tehtävään työhön siinä vaiheessa, kun omat ammattivalinnat eivät ole vielä selkeytyneet. Ensimmäiset työelämäkokemukset vaikuttavat mielikuvaan koko alasta, ja työpaikoilla onkin erittäin tärkeää huomioida kuinka harjoittelijoita ja työelämään tutustumassa olevia nuoria kohdellaan: nuoret pitää ottaa mukaan ja heidän on tärkeää kokea olevansa työyhteisön hyväksyttyjä jäseniä. Nuorten mukanaolo työyhteisössä tuo paljon myös itse yhteisölle: he tuovat lisää sosiaalista kohtaamista ikääntyneiden arkeen ja lisäävät siten koko työyhteisön hyvinvointia. Vanhustyön Traineessa on nähty, että nuoret kiinnostuvat vanhustyöstä, kunhan heidät vain autetaan alkuun.

Emerita professori Marja Vaarama: Hyvä hoiva vanhuksille

Vanhustutkija ja emerita professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopistosta kävi esityksessään läpi hyvän hoivan ideaalia ja niitä keinoja, joilla siihen olisi mahdollista pyrkiä. Puheenvuoronsa aluksi Vaarama esitteli Hyvän hoivan kukkasen, jota tulee kastella ja vaalia. Kukkanen kuvaa hyvän hoivan ideaalia ja koostuu neljästä osa-alueesta. Nämä ovat kaikille sote-alalla toimiville tutut fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen aspekti sekä lisäksi ympäristö ja sen vaikutukset. Yhdessä nämä muodostavat elämänlaadun ja siis hyvän hoivan ytimen.

Osana vanhushoivaa käytetään nykyään monenlaisia mittareita – pyritään arvioimaan lähes kaikkea. Vaaramaan mielestä suurin osa näistä on aivan turhia. Hyvän hoivan mittariksi pitäisikin nostaa itse hoivasuhde ja sen laatu. Jos hoiva supistuu vain välttämättömästä huolehtimiseksi, on kyseessä ”köyhä hoiva”. Aikaa ei jää hoivasuhteen luomiselle ja ylläpitämiselle. Tärkeä osa hyvän hoivan peruspilareita on asiakkaan odotukset hoivasta ja saamastaan tuesta: kuinka hyvin heidän omat yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja kuinka omannäköistään elämää he voivat elää. Vanhuksen oma kokemus on erittäin tärkeä mittari arvioitaessa hyvää hoivaa. Kun puhutaan palveluasumisesta/hoivakodista on tärkeää myös muistaa, että kyseessä on asiakkaan koti: kuinka vanhus tulee toimeen muiden asukkaiden kanssa, miten kodissa suvaitaan vieraita, onko ympäristö kodinomainen ja kuinka asukkaan omaa tilaa sekä itsensä toteuttamista kunnioitetaan?

Tärkeää olisi kiinnittää huomio enemmän Hyvän hoivan kukkaseen. Kuinka varmistaa ikääntyneen hyvä elämänlaatu pitämällä kukkasen eri osa-alueet kunnossa? Kuinka kastella kukkaa oikein, jotta se ei pääse kuihtumaan köyhän hoivan puristuksessa? Yksi konkreettinen keino olisi miettiä henkilökuntamitoitusta uusiksi, sillä esim. sen tulkinnassa on ongelmia: Onko tärkeää, että kaikilla hoivaan osallistuvilla on sote-alan koulutus, vai riittäisikö vähempi koulutettujen määrä ja suurempi avustavan henkilöstön määrä? Olisiko jopa korkeammasta mitoituksesta hyötyä, jos sillä taattaisiin enemmän hyvää hoivaa asiakkaan arkeen?

Vanhusalalle tarvitaan joka tapauksessa lisää tekijöitä. Sitä vaikeuttaa se, että julkinen kuva vanhustyöstä on korostetun kielteinen. Negatiivinen puhe vanhuudesta vahvistaa negatiivisia asenteita, ja kielteinen mediapuhe varsinkin hoiva-alan lakkoon liittyen vain pahensi tilannetta. Olisi tärkeää muistaa, että vanhusalan maine on meidän kaikkien alan ammattilaisten käsissä, siinä miten puhumme työstämme ja kuinka rohkaisemme nuoria hakeutumaan alalle. Palvelujärjestelmän resursointiin pitäisi myös kiinnittää paljon enemmän huomiota: järjestelmä on aivan liian aliresursoitu tarpeeseen nähden ja tämä on tehtyjen poliittisten valintojen syytä. Kun rahaa ei enää korvamerkitä vanhustyöhön ei se sinne enää myöskään ohjaudu.

HALIn johtaja Arja Laitinen: Vanhuspalvelut hyvinvointialueilla

Hyvinvointiala HALI ry:n hoivasta ja osaamisesta vastaava johtaja Arja Laitinen pohti esityksensä aluksi ajatusta kuntien ja hyvinvointialueiden suhteesta: siirtyvätkö ihmiset kuntalaisista hyvinvointialuelaisiksi vai mikä on näiden palvelujärjestäjien rooli ihmisten elämässä? Laitisen mukaan jokainen on jatkossakin enemmän kuntalainen. Suurin osa ihmisten käyttämistä palveluista säilyy kuntien vastuulla ja vain sote-palvelut siirtyivät ”ylöspäin”. Eräs tärkeimpiä kysymyksiä onkin, miten voidaan integroida hyvinvointialueen sote-palvelut kaikkiin niihin muihin palveluihin, mitä kunnat edelleen tuottavat. Kuinka ratkaistaan ongelmat, jotka ajavat ihmisiä turhaan ruuhkauttamaan päivystyksiä, kuten yksinäisyys, turvattomuus ja muut tekijät, joihin ei lääketieteellistä hoitoa löydy? Yksinäisyys on tunnustettu uhka terveydelle ja siihen ei pystytä vastaamaan hyvinvointialueiden sote-palveluissa vaan kunnassa sekä kolmannen sektorin toiminnassa. Ikääntyneiden hoivassa olisikin erityisen tärkeää huomioida organisoitu vapaaehtoistoiminta, joka tällä hetkellä puuttuu Laitisen mukaan lähes täysin. Vapaaehtoistoiminnan koordinoimisella saataisiin todella paljon mahdollisuuksia ja lisäresursseja käyttöön. Sen avulla olisi mahdollisuus vastata suurimpaan haasteeseen eli yksinäisyyteen. Varsinkin järjestöjen ja muun kansalaistoiminnan rooli on tässä avainasemassa.

Arja Laitinen loi myös katsauksen palvelutuotannon kustannuksiin ja niiden läpinäkyvyyteen. Nykyisellään meiltä puuttuu täysin yhteismitallinen keino arvioida palveluiden laatua tai tehdä edes kustannusvertailuja. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi kilpailutusten kohdalla: kun tehdään hankintoja, minimistä tulee helposti maksimi. Mistä muusta hoivatoiminnassa on mahdollista säästää kuin laadusta? Vasta kun on olemassa yhtenäinen vertailukelpoinen kustannusmalli, voidaan vertailla hinta-laatusuhdetta.  

Päivän muiden puhujien tapaan Laitinen nosti esiin alan työvoimapulan ja oli sitä mieltä, että nykyinen puhe vanhustyöstä on edesvastuutonta. Meidän pitäisi nostaa esille ennemmin alan hyviä puolia ja sitä, miksi monet hoitajat myös viihtyvät työssään. Ratkaisuiksi hoitajapulaan myös hän ehdotti osaltaan pätevyysvaatimusten höllentämistä. Tärkeintä kun olisi luoda ikääntyneille asiakkaille aktiivinen, ihmisten itsensä näköinen arki. Myös teknologian hyödyt tulisi valjastaa osaksi hoivaa ja hoivamitoituksen pohtimista: jos aktiivisuusseurannalla voidaan osoittaa, että yöaikaan asukkaat nukkuvat, niin yöhön on turha lisätä henkilöstöä, jolle olisi enemmän tarvetta päivällä.

VALLIn varapuheenjohtaja Anne Juntin päätössanat

Tilaisuuden loppupuheenvuoron piti VALLIn varapuheenjohtaja Anne Juntti. Anne totesi, että parempaan vanhuuteen vaaditaan tärkeitä tekoja ja pitäviä päätöksiä sekä reippaasti resursseja. VALLI ry:n ensimmäinen nimi oli Koteja vanhuksille. Nimen välittämä ajatus on nykyäänkin tärkeä: jokaiselle omanlainen koti, jossa on hyvä elää vanhanakin. Tähän päästään, kun tehdään yhdessä, käydään vierailuilla, opitaan toisiltamme. Pienillä asioilla saattaa olla iso merkitys, räsymatto lattialla lisää sekä asukkaiden että työntekijöiden viihtyvyyttä.

Seminaarin avauksessa Hanna-Leena Ojalainen sanoi: ”VALLIn varsinainen nimi on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry. Kuinka kaunis nimi ja kuinka hyvin se ajatuksena sopii tähän päivään. Sillä siksihän me olemme: vanhoja ihmisiä ja heidän hyvää elämäänsä varten. – Paremman vanhuuden puolesta!”

Kehittäminen jatkuu.

Kaisa Huuhtanen, VALLI ry