Etsivä/löytävä vanhustyö pohjautuu vahvaan verkostotyöhön ja toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Verkostojen kautta löydämme esim. apua tarvitsevia ikääntyneitä, opimme tuntemaan toisiamme, jaamme tietoa toiminnastamme, kokeilemme uusia yhteistyömuotoja, jaamme resursseja ja kokoamme kokemuksia. Toisinaan myös suuntaamme toimintojamme verkostossa nousevien tarpeiden mukaan. Verkostoihin kuuluu toimijoita niin eri järjestöistä, hyvinvointialueen eri toimialoilta kuin kaupunkienkin toiminnoista. Verkostojen vaikutusta ja arvoa arkityön kannalta harvemmin mietitään ja aina sitä ei tunnisteta, vaikka se on arjen yhteistyötä vahvasti kannattelevaa ja palveleva.

Verkostoyhteistyötä tehdään monella eri tasolla ja kärjellä

Turussa toimivassa ammatillisessa Löytävässä vanhustyössä verkostoyhteistyötä tehdään kolmella eri kärjellä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Asiakastyössä asiakkaan tarpeiden ympärille kootaan ammattilaisverkosto, joka koostuu paikallisista yhteistyökumppaneista. He ottavat koppia asiakkaasta siinä tilanteessa, kun avun tarve on todettu ja asiakas siirtyy säännöllisten palveluiden tai toimintojen piiriin. He jatkavat asiakkaan kanssa työskentelyä myös usein silloin, kun Löytävän vanhustyön tavoitteet on saatu täytettyä ja asiakkuus on loppumassa. Nämä verkostot ovat asiakastyössä niitä vaikuttavimpia mekanismeja ja tuloksellisen etsivän vanhustyön mahdollistajia.

Yksittäisen asiakkaan ympärille rakennettavan verkoston lisäksi, Turussa toimii mm. Etsivän vanhustyön työnyrkki. Verkoston jäsenet tekevät esimerkiksi yhteisiä järjestöinfoja eri ammattikunnille, jolloin monen järjestön ydintehtävää ja -toimintaa saadaan tutuksi isommalle joukolle samalla kerralla. Näin yhteistyökumppaneilta varattava aika kuormittaa heitä mahdollisimman vähän, järjestöjen toiminta tulee tutuksi ja verkostotoimijat toimivat tehokkaasti yhdessä. Näin on tavattu esim. eri terveysasemien ja Ikäneuvolan henkilökuntaa.

Yksi tunnistettu verkostoissa toimimisen motiivi on yhdessä vaikuttaminen. Verkosto saattaa olla johonkin teemaan kytkeytyvä, jolloin saman kohderyhmän kanssa työskentelevät yhdistävät voimiaan. Tällöin myös haasteet ovat usein samansuuntaisia. Verkoston kanssa voidaan käydä keskustelua esim. siitä, miten eri palveluissa olevia pullonkauloja voisi purkaa, miten eri ilmiöt näyttäytyvät arjen työssä tai verkostossa voidaan koota tietoa järjestökentän tuottamien palveluiden muodoista ja merkityksestä osana alueellista palvelujärjestelmää. Vaikuttamisen verkostot ovat paitsi tärkeä kanava saada asiakkaiden ääntä ja tarpeita kuuluviin, mutta myös oiva väline kutsua ja koota vaikuttajia, päättäjiä ja asiantuntijoita vierailemaan verkostotapaamisiin ja käymään ajankohtaista keskustelua verkostossa toimijoiden kanssa.

Kehittämisyhteistyöhön keskittyvässä verkostotyössä on tyypillistä, että arjen asiakastyössä saadut kokemukset, havainnot ja ilmiöt sekä toiminnan tai asiakaspolkujen kehittämistä edellyttävät puutteet nousevat tarkempaan tarkasteluun. Kohderyhmäkohtaisen ja alueellisen tiedon vieminen esimerkiksi valtakunnalliseen kehittämistyöhön on erityisen tärkeää, jotta valtakunnan tason kehittämisessä pysyy kosketus ja ymmärrys ruohonjuuritasolla tehtävään työhön. Verkostomainen yhteiskehittäminen ottaa aikaa, mutta antaa paljon.

Yksi hyvä esimerkki valtakunnallisesta yhteiskehittämisestä on Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen toiminta. Se kokoaa etsivän vanhustyön otteella työskenteleviä toimijoita saman pöydän äärelle ympäri Suomea. On hedelmällistä kuulla eri alueilla tehtävästä etsivästä vanhustyöstä ja niiden hyvistä käytännöistä, resurssoinneista, haasteista ja ilmiöistä. Tämä mahdollistaa toisilta oppimisen ja vertaistuen samalla kun saamme kokonaisvaltaista tilannekuvaa etsivän vanhustyön tilanteesta ja kehittämistarpeista. Yhteiskehittämisen ydin tässä on kuitenkin valtakunnallisten mittareiden kehittäminen etsivään vanhustyöhön. Mittareiden avulla voidaan todentaa kentällä tehtävää työtä ja sen tuloksellisuutta.

Mittareiden kehittämisen rinnalla Etsivän vanhustyön verkostokeskus koordinoi ja johtaa valtakunnallisen tietomallin luontia etsivään vanhustyöhön. Tavoitteena on, että yhteisesti koottua ja analysoitua dataa hyödynnettäisiin tulevaisuudessa palveluiden kehittämisessä, niiden suuntaamisessa, päätöksenteossa ja sitä kautta pystytään vaikuttamaan myönteisesti etsivälle/ löytävälle vanhustyölle suunnattuihin rahoituksiin.

Tässä verkostoyhteistyössä realisoituu oikeastaan kaikki se, miksi yhteistyö on tärkeää kaikilla tekemisen tasoilla ja miten ruohonjuuritason tekeminen antaa syötettä valtakunnan tason kehittämiselle ja toisinpäin.

Verkostot tavoitteita tukevaksi työvälineeksi

On tärkeää ja vaikuttavaa, että asioita tehdään yhdessä, etenkin nyt, kun määrärahat vähenevät ja avuntarvitsijoiden joukko kasvaa. Jotta verkostoyhteistyö on mielekästä ja tuloksia tuottavaa, tulee yhteistyöllä olla selkeä tavoite. Tarvitaan suunnitelma, jolla tavoitteisiin päästään, aikaa sekä taho, joka koordinoi yhteistä tekemistä. Jotta tekemisessä säilyy mieli, tarvitaan verkoston jäseniltä aktiivista vuorovaikutusta, halua tarkastella asioita monelta kantilta ja kokeilla uutta, sietää keskeneräisyyttä ja kykyä nähdä pienetkin hyödyt ja onnistumiset. Mitä selkeämmin omat arjen tavoitteet ja tekeminen on kyetty nivomaan strategiseen vaikuttamis- ja kehittämistyöhön, sitä selkeämmin verkosto näyttäytyy työvälineenä, jota pystytään hyödyntämään tehokkaasti.

On myös niin, että osa verkostoista ei toimi ja ne koetaan aikasyöppöinä. Silloin onkin hyvä hetki pysähtyä ja arvioida omia verkostoja ja niiden tuloksellisuutta. Löytävässä vanhustyössä verkostosta saatuja hyötyjä ja niiden tuloksellisuutta tarkastellaan esimerkiksi liikennevalomallin avulla. Mitä konkreettisempaa hyötyä verkosto tuottaa, sitä vahvemmin se on värittynyt vihreäksi ja verkostossa kannattaa jatkaa. Myös verkostossa olijoiden sanoittamat hyödyt tai syyt, miksi on tärkeää, että juuri me olemme verkostossa mukana, on tärkeää tehdä näkyväksi. 

Kannustankin pohtimaan omaa verkostoyhteistyötä ja toimintaa niissä; miten verkostossa toimimisen pitäisi hyödyttää omaa työtä, toiminnan tavoitteita ja asiakkaalle realisoituvaa hyötyä? Miksi olemme tietyissä verkostoissa mukana ja onko niissä olemiselle selkeä tavoite? Onko näitä tavoitteita edistetty aktiivisesti verkostossa? Mitä konkreettista olen saanut verkostossa aikaan tai mitä hyvää se on yhdessä tehden tuottanut?

Parhaillaan verkostoyhteistyö ei ole pakkopullaa tai pellille lässähtänyt pannukakku vaan monilla vivahteilla, hiljalleen kehittynyt tasapainoinen soppa. Taitaakin olla niin, että soppa maistuu juuri siltä, miten paljon siihen ollaan yhteisesti valmiita panostamaan.

Kirjoittaja:
Sanna Jokinen
Löytävän vanhustyön päällikkö, Fingerroosin säätiö, Turku