Järjestökentän moninaisuus on rikkaus, mutta myös rasite

Järjestökenttä on hyvin heterogeeninen ja melko vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Järjestöjä voidaan jakaa monilla eri kriteereillä mm. valtakunnallisiin ja paikallisiin järjestöihin, ammattilais- ja vapaaehtoisjärjestöihin sekä sote- ja harrastejärjestöihin. Sote-järjestötkin jakaantuvat sekä paikallisuuden että kohderyhmien mukaan. Paikalliset järjestöt ovat hyvin lähellä ihmistä. Se mahdollistaa ketterän ihmislähtöisen toiminnan kehittämisen ja kohderyhmän tarpeisiin vastaamisen. Toisaalta monen pienen järjestön on vaikeaa saada ääntään kuuluville sekä päästä vaikuttamaan päätöksentekoon ja kehittämiseen. Sote-muutoksessa siirrytään suurempiin kokonaisuuksiin ja rahoituksen varmistamiseksi vaaditaan vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittamista, mikä voi olla haasteellista pienillä resursseilla, joiden keskiössä on asiakkaiden auttaminen.

Järjestöjen keskinäinen järjestäytyminen on tärkeää 

Vuoden 2023 alussa hyvinvointialueiden käynnistyessä on kokonaisuuden kannalta tärkeää, että kuntien ja järjestöjen ennaltaehkäisevä työ linkittyy tiiviisti hyvinvointialueiden työhön. Kuntien vastuulle siirtyy entistä vahvemmin ennaltaehkäisevä työ, joka perinteisesti on ollut vahvemmin järjestöjen vastuulla.  Monissa kunnissa ei tunneta riittävän hyvin järjestöjen työtä. Jos sote-muutoksessa kehittämistä tehdään vain kuntien ja hyvinvointialueiden kesken, vaarana on, että järjestöjen merkitys ennaltaehkäisevässä työssä jää taka-alalle. Nyt on tärkeää, että järjestöt kykenevät tuomaan esille oman osaamisensa ja perustehtävänsä hyvinvointialueilla. Muutoksessa on tunnistettava järjestöjen merkitys sosiaalisen pääoman rakentumisessa, ihmisten toimijuuden tukemisessa sekä puskurina ongelmien kasaantumiselle.  

Verkostokeskus koordinoi Uudellamaalla ikäverkostoja

Uudenmaan hyvinvointialueilla VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus (Verkostokeskus) on tehnyt hyvää yhteistyötä SOSTE:n Uudenmaan muutostuen kanssa. Kun SOSTE:ssa pyritään auttamaan kaikkia sote-järjestöjä, on Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen intressinä koota iäkkäiden kanssa toimivat järjestöt hyvinvointialueiden ns. ikäverkostoihin. Ikäverkostot ovat avoimia ja tavoitteena on kutsua mukaan mahdollisimman moni toimija. Ilman organisaatioiden välistä koordinoivaa tahoa ei organisoitumista synny. Haasteena koordinoivalla tahollakin on erilaisten järjestötoimijoiden löytäminen ja niiden tietojen ajantasaisuus. Ikääntyneiden hyväksi toimivat järjestöt eivät myöskään monilla paikkakunnilla ole riittävän hyvin verkostoituneet keskenään, eivätkä tee vielä tiivistä yhteistyötä. Nyt on seniori- ja vanhusjärjestöjen aika liittyä ikäverkostoihin ja tiivistää keskinäistä yhteistä työtä sekä luoda yhdessä uusia yhteisen työn yhdyspintoja kunnan toimintoihin kuin myös hyvinvointialueiden palveluihin.

Ikäverkostot vastaamassa hyvinvointialueiden ikääntyvien tarpeisiin

Etsivän vanhustyön verkostokeskukselle vastuun ottaminen ikäverkostojen koollekutsumisesta ja yhteistyön kehittämisestä on sopinut mainiosti. Verkostokeskus on jo vuodesta 2018 ollut käynnistämässä eri puolella Suomea etsivän ja löytävän vanhustyön verkostoja. Verkostotyöpajoissa on työstetty yhteistä työtä siten, että ikääntyvien paikallinen avuntarve kyetään tunnistamaan ja siihen pystytään vastaamaan verkostosta löytyvällä osaamisella. Verkostoissa on myös pyritty mahdollisuuksien mukaan löytämään ja täyttämään palveluiden katvealueita ja vähentämään päällekkäistä työtä. Ikäverkostoissa on sama tavoite kuin verkostotyöpajoissa: synnyttää verkostoissa yhteisen työn tekemisen tahto, pyrkimys ja tavoite, jonka avulla pystytään yhdessä paremmin vastaamaan alueellisesti, oikea-aikaisesti ja oikealla osaamisella iäkkäiden avuntarpeisiin.

Päivi Tiittula
erityisasiantuntija

Tiina Lauhde
suunnittelija

Etsivän vanhustyön verkostokeskus