YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunta (CSocD) kokoaa vuosittain käsittelemään kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta YK:n päämajaan New Yorkiin. Toimikunnan päätehtävä on seurata Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen huippukokouksen (1995) toimeenpanoa ja se osallistuu myös YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n seurantaan. Tämän vuoden istuntokokonaisuus oli erityinen, sillä marraskuussa järjestetään toinen Social Summit, eli Kööpenhaminan kokouksesta seuraava huippukokous Quatarissa, Dohassa. Siihen liittyen on paljon odotuksia. Kokous ei saa rajoittua ainoastaan tavoitteisiin vaan myös sopimuksia saatava aikaan.

Helmikuussa 2025 järjestetty CSocD istunto oli järjestyksessään 63. Suomen valtuuskuntaa johti sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso. Lisäksi valtuuskunnassa oli jäseniä Suomen pysyvästä YK-edustustosta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta, Sostesta ja itselläni oli ilo ja kunnia osallistua istuntoon VALLIn edustajana.

Istuntoviikko muodostui varsinaisesta kokouksesta sekä kansalaisjärjestöjen foorumista. Tässä jutussa on omia keskeisiä havaintojani istuntoviikosta.

Monissa puheenvuoroissa tuotiin esille maailman poliittisen tilanteen kompleksisuus tällä hetkellä ja toivottiin keskittymistä luottamuksen rakentamiseen. Se nähtiin tärkeänä. Paljon ladattiin odotuksia Dohan Summittiin. 

Covid-pandemian jälkeisen ajan seuranta-analyysissä nousi esiin pandemian vaikutukset osallisuuden vähenemiseen. Tämä näkyi eri väestöryhmissä, myös työelämän putoajia on. Asunnottomuus on lisääntynyt, ja eri keskusteluissa nousi esiin huoli köyhyyden lisääntymisestä. Korostettiin pitkänajan investointien merkitystä ja niihin sitoutumista.

Teknologian ja digitalisaation nopea kehitys heijastuu luonnollisesti ihmisten arkeen. Digitaalisten taitojen merkitys, uuden oppiminen, tietojen päivittämisen mahdollisuudet ja oikeus elämänmittaiseen oppimiseen olivat vahvasti esillä. Tämä on myös meillä Suomessa keskeinen asia, jotta esimerkiksi vanhat ihmiset saavat hoitaa omia asioitaan sähköisten palvelujen lisäännyttyä. Tarvitaan tasa-arvoisempia koulutusmahdollisuuksia.

Mielenkiintoista oli esimerkki positiivisen narratiivin käytöstä. Esimerkiksi ei tuskailla vaan työttömyyshaasteita, vaan ratkaistaan se, kuinka saadaan nuoret mukaan työelämään. Mennään konkretiaan. Opettajilla nähdään olevan keskeinen rooli positiivisen narratiivin rakentamisessa. 

Ikääntyneiden hoivaa käsittelleessä sivutapahtumassa nuorten edustaja otti vahvasti kantaa nuorten tulevaisuuden turvaamisen puolesta. Nämä eri väestöryhmien vastakkainasettelut ovat mielestäni kaiken kaikkiaan ikäviä. Eräs iäkäs rouva totesi omassa puheenvuorossaan, että ”meillä kaikilla on tulevaisuus, oli se sitten viisi päivää tai 60 vuotta, pituutta ei kukaan tiedä osaltaan etukäteen, mutta aika tulevaisuudessa on arvokasta kaikkien osalta”. Mielestäni tarvitaan enemmän eri ikäisten yhdessä tekemistä, tarvitaan yhteisiä tiloja, yhteisiä olohuoneita, sukupolviälykästä toimintaa, sellaista yhteisöllisyyttä, joka lisää kaikkien osallisuutta.

Bahain kansainvälisen yhteisön Side Eventissä esiteltiin mm. Hollannin kokeilut lähiöiden yhteisöllisyyden rakentamisesta paikallisella tasolla. Paljon hyviä käytännön esimerkkejä saaduista muutoksesta, seurantaa on tehty jo. Kokeilun alussa laadittiin osallisuusvisio, kokeilun aikana järjestettiin säännöllisesti tapaamisia ja yhteisöllisyyttä saatiin rakennettua.

Yhtenä kokeilun lähtökohtana se, ettei lähiöissä välttämättä tunneta naapureita lainkaan. Tätä lienee myös Suomessa paljon, ettei välttämättä tunneta naapureita. Maaseudulla todennäköisesti tunnetaan naapurit paremmin. Kokeilussa haluttiin rakentaa ja lisätä yhteisöllisyyttä, esimerkit olivat lähinnä lasten, nuorten ja perheiden osalta. Esitin kysymyksen sivutapahtumassa vanhojen ihmisten näkökulmasta. Millaisia esimerkkejä heidän osallistumisensa on tuonut yhteisöllisyyden rakentamisessa? Vanhat ihmiset tukevat mm. naapurien lapsia läksyjen teossa. Teini-ikäisille tytöille, joilla on vaikeuksia, esim. eristäytyneisyyttä, koottiin yhteinen jalkapallojoukkue. Ideana oli ”Koko kylä kannustaa”, tässä myös ikääntyneet ja vanhat ihmiset mukana. Kokeilu tuotti kaiken kaikkiaan laajempaa yhteisöllisyyttä.

Ikääntyneiden osalta yhteisöllisyys ja osallisuus vähentää turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyden tunnetta. Se, että saadaan iäkkäät liikkeelle ja mukaan yhteiseen toimintaan, ylläpitää myös toimintakykyä. Tässä tarvitaan yleensä aktiivinen henkilö, joka koordinoi tätä. Järjestöissä tehdään paljon tällaista työtä, kuten Hollannin kokeilussakin oli. 

Istunnossa nousi esiin yleisen luottamuksen rakentamisen lisäksi myös luottamuksen vahvistaminen hallintoon ja instituutioihin. Eri tasoilla olisi hajotettava siiloja, ja tehtävä enemmän ja rohkeammin yhteistyötä. Keskustelua käytiin myös siitä, kuinka paljon teemme itse, ja läheisemme, ja kuinka paljon sysäämme julkiselle hallinnolle vastuuta arkielämästä. Olisiko otettava askel pois institutionaalisesta kohti ihmisiä? Tässä teemassa mm. huomasi, kuinka erilaisissa olosuhteissa me maailman eri maissa elämme. Mietin, mitä tämä meillä Suomessa tarkoittaisi, koska esimerkiksi omaiset ja läheiset huolehtivat jo nyt paljon niin vanhoista ihmisistä kuin esimerkiksi isovanhemmat lapsenlapsistaan. Entä ne iäkkäät, jotka asuvat yksin, joilla ei ole omaisia eikä läheisiä? Tässä kohderyhmässä erityisesti meidän järjestöjen tuki ja toiminta on ollut ja tulee olemaan merkityksellistä. Tavoitteena on se, ettei ketään jätetä yksin.

Kansalaisjärjestöjen Foorumi 14.2.2025

Kansalaisjärjestöjen foorumi kokoontui istuntoviikon viimeisenä päivänä, sama sali täyttyi järjestöjen edustajista eri puolelta maailmaa. Aiemmista vuosista poiketen nyt ei ollut pienryhmätöitä eikä -keskustelua lainkaan, vaan Foorumi muodostui kolmesta eri paneelista. Itse jäin kaipaamaan Foorumissa vahvempaa eri osallistujien välistä dialogia.

Panelistit nostivat esiin mm. teemoja, joissa fokusoitiin kaikista marginalisoidumman ryhmän äänen kuulumisen tärkeyttä. Lupaukset lopettaa köyhyys eivät ole toteutuneet, ja osa ihmisistä on jätetty yksin. Erityisesti vaikeina aikoina kansalaisyhteiskunnan merkitys kasvaa. Tämän hetken kuva maailmasta on hyvin sekava, ja nähtiin, että köyhyys on oire ”yhteiskunnan sairaudesta”. Peräänkuulutettiin aitojen ratkaisujen etsimistä ja tulevaisuusorientaatiota.

Myös työntekijöiden oikeudet nousivat esiin. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka työskentelevät ilman sosiaalista suojelua, ja myös lapsityövoimaa käytetään paljon. Yli 700 000 000 ihmistä asuu todella köyhissä oloissa. Ilmastonmuutos iskee heihin kovimmin. Paremman maailman rakentaminen nähtiin metaforisesti jättiläismäisenä palapelinä.

Eri väestöryhmiä on kuunneltava tasapuolisesti, erityisesti on kuunneltava haasteita. On muistettava, ettei ratkaisuja synny ilman luottamusta. On myös kunnioitettava ihmisoikeuksia.

Kansalaisyhteiskunta Foorumin yhteinen julistus luovutettiin ylpeänä eteenpäin. Toivon on oltava mukana kohti inklusiivisempaa maailmaa.

Nostoja julistuksesta, jossa Kansalaisjärjestöjen komitea kehottaa jäsenvaltioita toimintaan:

• Varmistettava yhtäläinen terveellinen ja turvallinen ympäristö, kohtuuhintainen ja riittävä asuminen, edullinen ravitseva ruoka, laadukas terveydenhuolto, perustulo, julkinen infrastruktuuri ja palvelut.
• Luotava kansallisesti omistettuja, ihmisoikeuksiin perustuvia ja hyvin rahoitettuja sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja tukipisteitä, jotka tukevat väestöä, johon ilmastonmuutos, pandemiat, taloudelliset ja työmarkkinoiden häiriöt vaikuttavat.
• Laajennettava vähiten kehittyneiden maiden velkahelpotuksia ja velkojen anteeksiantoa oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvojen pohjalta ja luotava toimiva YK:n julkisen talouden velanhoitokyvyn palauttamisen mekanismi tukemaan tätä prosessia.
• Yhteiskunnallinen vastuu hoidon/hoivan järjestämisestä. Strategiat käyttöön, joilla vastataan kasvavaan lastenhoidon, ikääntyneiden ja vammaisten hoivan tarpeeseen. Puututaan palkattomaan hoivatyöhön.
• Edistettävä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten (naisten, lasten, nuorten, ikääntyneiden, alkuperäiskansojen, kodittomien, pakolaisten, maahanmuuttajien, vammaisten, luonnonkatastrofia paenneiden ja taloudellisesti heikommassa olevien ihmisten) mielekästä osallistumista toimintatapojen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin, jotta saadaan tehokkaita ja vaikuttavia tuloksia.

Teksti:
Virpi Dufva
toiminnanjohtaja
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry