Kun Suomen hallitus julisti poikkeustilan, totuttelimme me vallilaisetkin nopeasti etätöiden tekoon.  Tilanteen ollessa se mikä oli, alkoi myös Ikäteknologiakeskuksen kevään ja alkukesän tapahtumien peruminen massiivisessa mittakaavassa.

Ikäteknologiaverkostolla oli sovittuna tapaaminen toukokuun alkuun ja aloimme suunnitella sen siirtämistä verkkoon. Samaan aikaan Centria amk:n RoboSote -hankkeen tiedonkeruu SOTE-alan etäratkaisuista käynnistyi, aloimme miettiä, että voisimme ehkä hyödyntää verkoston kokoontumiselle varattua ajankohtaa tiedonkeruun tulosten käsittelemiselle.

Koska seminaari oli alun perin ajateltu ikäteknologiaverkoston tapaamiseksi, oli oletus osallistujamäärästä arvioitu toteutuneeseen nähden hyvin alakanttiin. Lopulta päädyimme hyvin kylmiltään vetämään yli 150 hengen webinaaria, kun tieto ja kiinnostus sitä kohtaan levisi verkostoissamme.

Digiharppaus uuteen ympäristöön

Koska itse en ole ennen kyseistä tilaisuutta ollut järjestämässä tällaista isoa seminaaria verkossa , osoittautui etäseminaarimme järjestäminen aikamoiseksi digiloikaksi sekä oman osaamisen että ajatusmaailman kannalta. Yleisölle esiintyminen asiantuntijan roolissa on sinällään tullut tässä työssä tutuksi jo aiemmin, mutta etäyhteys tuo siihen aivan omat piirteensä mukaan. No, onneksi seminaari meni hyvin, osallistujat olivat saamamme palautteen mukaan tyytyväisiä ja itsellekin jäi hyvä maku suuhun. Tulemme jatkossa varmasti järjestämään lisää tapahtumia etätoteutuksella, ihan vaikka vaan siksi, että tapahtuman suunnitteleminen on helppoa ja siihen osallistuminen on tällöin kätevämpää eri puolilta Suomea mukaan tuleville.

Koska monet muutkin toimijat siirsivät kevään tapahtumiaan verkkoon, on tämä etäosallistuminen tullut nyt tutuksi jo monella taholla. Olen ollut mukana useammassa etätapahtumassa, sekä osallistujana että esiintyjänä. Osallistuinpa yhteen etänä järjestettyyn työpajaankin. Yhteinen kokemus näistä kaikista on positiivinen, varsinkin työpajan toteutus yllätti toimivuudellaan; käytetyt työkalut tukivat hyvin pienryhmätyyppistä työskentelyä ja takasivat jopa häiriöttömämmän keskustelun ryhmässä kuin mitä normaalissa fyysisessä tilassa olisi mahdollista.

Vain läsnä oleva yleisö puuttuu

Esityksen pitäminen etäyhteydellä onkin sitten toinen asia. Olen nyt poikkeusaikana vetänyt etätotetutuksella useamman koulutuksen ja huomaan kaipaavani yleisöä. Vaikka tiedän heidän olevan siellä ruudun takana kamerat ja mikrofonit suljettuina, kaipaan heidän fyysistä läsnäoloaan. Kaipaan sitä, että voisin keskittää sanani juuri sille tietylle henkilölle, joka yleisön joukossa näyttää siltä, että tarvitsee selkeytystä juuri sanomaani. Tai haluan nähdä ihmiset, vaikka ihan vaan varmistuakseni, että he vaikuttavat kuuntelevan. Etäyhteydellä pitkää esitystä pitäessä tulee usein tunne seinille puhumisesta ja sitten sitä sekoaa sanoissaan.

Myös kysymysten esittäminen jää monilla kuuntelijoilla paljon vähäisemmäksi, sillä normaalitilanteessa niitä on helpompi ”huudella väliin”. Toki huomaan tähän syyllistyväni itsekin, kun kuuntelen verkon välityksellä jotain esitystä; se mielessä pyörähtänyt kysymys jää helposti esittämättä siinä hetkessä (koska kirjoittaminen on hitaampaa) ja sitten esityksen lopulla sitä ei enää muista. Esiintyjänä toivoisin saavani  kysymyksiä yhtä lailla kuin fyysisessäkin tilanteessa.

Muuttuvatko toimintatavat kokemusten myötä?

Kokonaisuudessaan oma työskentelyni ja oma työni on suhteellisen helposti mukautunut näihin etäyhteiskunnan tarpeisiin. Toivoisin, että näiden kokemustemme valossa voimme jatkossa mahdollistaa entistä paremmin myös sen, että ne, joiden työ ei voi kokonaan siirtyä etämaailmaan, voivat kuitenkin päästä osalliseksi jakamastamme tiedosta ja tapahtumista. Toivon, että etäyhteyksien mahdollistaman maantieteellisten etäisyyksien merkityksen katoaminen mahdollistaa jatkossa paremmin myös kenttähenkilöstön osallistumisen erilaisiin alan tapahtumiin ja seminaareihin. Se voisi synnyttää aivan uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia ikäteknologian alalla.  Ikäteknologiakeskus tulee varmasti jatkossa hyödyntämään etäulottuvuutta omissa tilaisuuksissaan sekä muussa työskentelyssään. Ainakin jäsenyhteisöille etätoteutuksella järjestettävä teknologiapäivä on jo vilahdellut puheissa.

Kaisa Huuhtanen
Erityisasiantuntija
Ikäteknologiakeskus