Marraskuussa Ruandassa on kevät ja monihaaraiset jakarandapuut kukkivat runsain violetein kukkatertuin. Masakan kylässä vanhoilla naisilla on puuhaa: he valmistavat astianpesuainetta myytäväksi. Kerralla syntyy noin 50 litraa vihreää tuotetta. Mainontaa ei tarvita, tieto kulkee suusta suuhun kylässä ja siitä edemmäksikin.
HelpAge Internationalin vuotuinen läsnäolokokous pidettiin tänä vuonna Kigalissa, Ruandassa. Ruandalaisia on runsaat 12 miljoonaa suunnilleen Uudenmaan läänin kokoisella alueella. Maassa puhutaan swahilia, kinyarwandaa ja kolonialismin muistona ranskaa, nykyisin myös enemmän englantia. Maa muistetaan kansanmurhasta noin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta nykyään myös presidentistään Paul Kagamesta, joka on saanut maan talouden kukoistamaan ja vanhat haavat soviteltua, tosin aika diktatorisin ottein. Kigali on ihmeteltävän siisti kaupunki. Kadut ovat kunnossa ja kypäräpäisten moottoripyöräilijöiden täyttämä vilkas liikenne sujuu järjestäytyneesti jalankulkijoita kunnioittaen. Kaikilla on kypärät!
Elie Mugabowishema, nuori mies kertoo perustaneensa parin ystävänsä kanssa viisi-kuusi vuotta sitten vanhojen asiaa ajavan järjestön Nsindagizan, koska tällainen tarvittiin. Nsindagiza terminä tarkoittaa tilannetta, jossa heikko kulkija pyytää vahvemmalta tukea yhteiseen vaellukseen. Pääsimme tutustumaan ryhmissä järjestön erilaisiin kohteisiin, minulle osui tuo bisnestä tekevä ryhmä Masakassa vetäjänään Francoise- niminen nainen.
Astianpesunesteen valmistus on juhlallinen toimitus, siihen tarvitaan kolme isoa muovista pesuvatia, joissa kaikissa on määrätty määrä vettä valmiina. Ensimmäiseen pannaan salaisen koostumuksen omaavaa detergenttiliuosta, jota pitää sekoittaa kymmenen minuuttia myötäpäivään. Toiseen vatiin tulee suolaa ja väritöntä geeliä, ja taas sekoitetaan hartaasti. Kolmas on väriainetta varten, tällä kertaa kirkkaanvihreää. Juhlallisessa toimituksessa on läsnä kymmenpäinen joukko parhaisiinsa pukeutuneita vanhoja naisia, vanhimmat yli 90-vuotiaita isoisoäitejä, mukana myös heidän tyttäriään ja näiden lapsia sekä lastenlapsia. Vihdoin tulee aika yhdistää keitokset. Muutama taikasana tarvitaan – täällä taikauskollakin on paikkansa.
Masakan kylällä on oma kylätalonsa, jossa pidetään säännöllisiä kokouksia. Francoise on kirjoittanut kirjan näihin vanhojen ihmisten tapaamisiin. ” Jos kokoonnutaan ilman aihetta, ihmiset eivät puhu. Tässä kirjassa on 52 teemaa, yksi joka viikkoa varten. Näin mielipiteitä syntyy ja pästään keskustelemaan”. Kylätalo on varsin avara tila, jonne mahtuu satakunta ihmistä. Vaikka vierailumme osuu keskiviikkoon, paikalla on runsaasti väkeä kuulemassa HelpAgen toiminnasta ja kertomassa heidän omista toimistaan. Köyhyys ja suoranainen ruoan puute on heidän suurin ongelmansa. Kylä pyrkii tuottamaan ruokaa yhteisvoimin. Maassa on onneksi sairausvakuutus, joka kattaa neljä viidennestä koko kansasta, mutta eläketilanne on tosi heikko.
Vanhojen asioissa on Ruandassa paljon ajettavaa, mutta intoakin riittää. Nsindagizan toimintaan voi tutustua verkossa.
Teksti:
Professori Vappu Taipale
VALLIn entinen puheenjohtaja