Yli puolessa Suomen kuntia ja kaupunkeja on toteutettu kevään kuluessa soittokierroksia ikääntyneille. Puhelinsoittojen avulla on haluttu selvittää, miten ikääntyneet pärjäävät kotioloissa tänä poikkeuksellisena aikana. Puhelujen aikana on kyselty kuulumisia, selvitetty avuntarpeita ja annettu tietoa. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:ssä on valmistunut selvitys puhelinsoitoista.

– Kun epidemia alkoi, julkinen valta rajoitti tiukkasanaisesti ikääntyneiden elämää ja sosiaalisia kontakteja. Sen vastapainona on ollut tarpeen osoittaa myös aitoa huolenpitoa, ja tässä soittokierrokset ovat osoittaneet todellakin tarpeellisuutensa, sanoo suunnittelija Päivi Tiittula, VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksesta.

Suurimmassa osassa soittokierroksia tekevistä kunnista puhelun ovat saaneet kaikki yli 70-vuotiaat, jotka eivät ole säännöllisen kotihoidon tai tehostetun palveluasumisen piirissä. Pelkästään Helsingissä puhelimeen tavoiteltavia ikääntyneitä on ollut yli 33 000. Helsingissä ikäraja on ollut 75-vuotiaat ja sitä vanhemmat.

Soittajia on ollut eri puolella Suomea sadoittain. Soittokierrokset toteutettiin paikkakunnittain vaihtelevin tavoin. Soittajina on ollut kuntien ja kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen työntekijöitä sekä vapaaehtoisia.

Jokainen yhteydenotto on tärkeä

Soittorinkeihin osallistuneet kertovat, että monet ikääntyneet ovat ilahtuneet kovasti siitä, että joku soittaa juuri minulle. Monet puhelut ovat kestäneet odotettua pidempään. Ikääntyneillä on ollut paljon asiaa, vaikka asiat muuten olisivatkin hyvin. Yksinäisen arjen keskellä huolenpito on tuntunut hyvältä, ja se on auttanut jaksamaan.  

– Ikääntyneen ihmisen aito kohtaaminen on kaikessa vanhustyössä tärkeää. Puhelinsoitto ei tietenkään korvaa kohtaamista kasvokkain, mutta se on ollut näissä olosuhteissa toimiva keino tavoittaa mahdollisimman monia ikääntyneitä turvallisesti ilman tartuntariskiä, ja jutella, mitä heille kuuluu, sanoo Päivi Tiittula.

Etsivä vanhustyö on monikanavaista

Nämä puhelinkierrokset ovat monella paikkakunnalla ensimmäinen kerta, kun kaikkia tiettyyn ikäryhmään kuuluvia ikääntyneitä on tavoiteltu järjestelmällisesti puhelimitse. Ne ovat yksi tapa tehdä etsivää vanhustyötä ja löytää avun ja palvelujen tarpeessa olevat kotonaan asuvat ikääntyneet.

Monilla paikkakunnilla oivallettiin, että tukea tarvitsevat koronaepidemian aikana erityisesti ne yksin asuvat ikääntyneet, joiden sosiaalinen verkosto on pieni. Huolta kannettiin erityisesti heistä, jotka eivät itse jaksa, halua tai kykene etsimään apua, ja joilla ei ole omaisia tai läheisiä, joilta pyytää apua.

– Puhelujen suunta on tärkeä. Puhelu soitettiin kotonaan asuvalle ikääntyneelle eikä niin, että ikääntyneen odotettiin soittavan jonnekin, sanoo selvityksen tehnyt geronomiopiskelija Ritva Pihlaja.

Osa puheluista on johtanut jatkotoimenpiteisiin, esimerkiksi palvelutarpeiden tarkempaan arviointiin tai jatkopuheluihin. Myös huoli-ilmoituksia on tehty.

Oppia kokemuksista

VALLI ry:ssä koottu Puhelinsoitoilla etsivää vanhustyötä -selvitys tarjoaa tiiviin ja helppolukuisen katsauksen näihin soittokierroksiin. Pidemmälle menevän analyysin aika on myöhemmin, kun kokemuksia kootaan yhteen.    
– Soittokierroksista saatuja kokemuksia kannattaa pohtia tarkasti. Niistä voi olla hyötyä niin kunnissa, kaupungeissa, seurakunnissa kuin järjestöissä, kun etsivän vanhustyön käytäntöjä kehitetään, Päivi Tiittula sanoo.  

Linkki selvitysraporttiin Puhelinsoitoilla etsivää vanhustyötä

Lisätietoja:

Päivi Tiittula, suunnittelija, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry, Etsivän vanhustyön verkostokeskus, puhelin 050 408 5088, sähköposti paivi.tiittula@valli.fi

Ritva Pihlaja, selvityksen laatija, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, puhelin 0400 895140, sähköposti ritva.pihlaja@metropolia.fi