Saimme Ilkan kanssa kutsun Pietarin Suomi-Instituuttiin puhumaan suomalaisesta sosiaalipolitiikasta. Paikalla oli hyviä luennoitsijoita ja innostunutta kuulijakuntaa. Seminaarin lopuksi puheenvuoron otti ponteva seitsenkympppinen rouva, Nadezhda Koblova. Hänelläpäs olikin kokonainen sarja iloisia kuvia näytettävänään Pietarin vanhojen ihmisten päivätoiminnasta. Niitä olisi riittänyt pitkälle, samoinkuin hänen innostunutta englanninkielistä puhettaan.

”Tämä kaikki alkoi hyvin pienestä. Suomen Inkeri-liitto oli täällä vierailulla kaksikymmentä vuotta sitten. He kertoivat vanhusten päivätoiminnasta Suomessa. Mepä heti päätimme ryhtyä toimeen Pietarissakin. Ei ollut rahaa, ei paikkaa, mutta minä ja muutama muu rouva marssimme kaupungin viranomaisten puheille ja kerroimme, että tarvitsemme toimintaa.”  Näinhän Vallikin aikanaan sai alkunsa, parin naisen pontevasta toiminnasta, jolloin kerättiin rahaa innovatiivisesti myyjäisillä, paperinkeruulla ja leipomalla.

Kuvissa vilisee ulkoilutapahtumia, tietokonekursseja ja iloisia vanhoja ihmisiä. Päättäjiin ollaan yhteydessä. Painostuksen tuloksena viisimiljoonaisessa Pietarissa on nyt jo 38 päivätoimintakeskusta, mutta paljon lisää tarvittaisiin. Tuhannet ihmiset osallistuvat keskusten toimintaan ja tekevät myös vapaaehtoistyötä. ”Tämä kaikki on Suomen ansiota” Nadezhda Koblova hehkuttaa. ” Vanhat ihmiset näyttävät osaamistaan ja osallistumistaan”.

Kun keskustelemme yhteistyön mahdollisuuksista, hän vakavoituu. ”Voi, te ette tiedä, millainen hallinto täällä on. Kaupunki on jaettu alueisiin, ja alueet pienempiin yksiköihin, nämä taas tätä pienempii keskuksiin. Aloitteet menevät portaalta toiselle, ja aikaa kuluu. Kansainvälinen yhteistyö sekin vaatii omat kuvionsa. Mutta te olette aina tervetulleita vierailemaan meidän keskuksessa!”

Tässä siis kutsu kaikille teille, kun käytte Pietarissa!

Vappu Taipale