Viime vuosina on sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksissa ollut paljon kritisoitavaa. Erityisesti vanhuspalveluiden osalta on ilmennyt käsittämättömiä ratkaisuja yksilönäkökulmasta, ja toimijoidenkin. Syitä epäonnistuneisiin ratkaisuihin on etsitty niin tarjouspyynnön laatijoiden osaamattomuudesta kuin tarjouksiin vastanneiden osaamisen puutteellisuudesta. Nyt uuden hankintadirektiivin astuttua voimaan saimme mekin mahdollisuuden korjata kansallisen hankintalain sudenkuoppia lakiuudistuksen myöstä.

Lakiluonnos on parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä. Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Suomessa lainsäätäjillä löytyy tahtoa turvata vanhojen ihmisten palvelut asiakaslähtöisemmin, osoittaa, että meillä arvostetaan vanhoja ihmisiä. 

Paikallisten toimijoiden asema palveluiden tuottajina on turvattava

Suomessa tarvitaan kuntien lisäksi järjestöjä ja yrityspohjaisia toimijoita tuottamaan vanhusalan palveluja. Mahdollisimman monipuoliset palvelut turvaavat vanhusväestön yksilölliset tarpeet tasa-arvoisesti, huomioiden myös kulttuuriset ja maantieteelliset eroavuudet. Emme kannata keskittymistä ja olemme huolissamme viimeaikaisesta suunnasta, jossa pääomasijoittajataustaiset yritykset ovat vallanneet vanhuspalveluissa markkinoita voimakkaasti. Näemme hyvänä, että prosesseja yksinkertaistetaan ja selkiytetään. Tämä ei kuitenkaan saa tuoda kilpailuetua isommille toimijoille.

Hankintalain ja perustelujen lisäksi on tulevan SOTE-mallin turvattava pienten ja keskisuurten paikallisten toimijoiden osallistumisedellytykset tuotantoalueen kilpailutuksiin. Tai hankinnat on pilkottava kokonaisuuksiin, jossa myös pienillä paikallisilla järjestöpohjaisilla toimijoilla on mahdollisuus mukanaoloon.

Paikallisilla järjestötoimijoilla, jotka usein ovat asiakkailleen tuttuja jo pitkältä ajalta ennen palveluntarpeen syntyä, on hyvät mahdollisuudet yksilölliseen palvelusuunnitteluun, asiakkaan ehdoilla.  Teemme työtä paremman vanhuuden ja arvokkaan vanhuuden puolesta.  Se ei saa olla vaan sanan helinää. Hankinnan menettelytapa tai sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne ei saa syrjäyttää jo vuosikymmeniä toimineita hyviä palvelukokonaisuuksia tarjoavia toimijoita, jotka myös lähialueillaan huolehtivat muidenkin vanhusten osallisuudesta ja varhaisesta tuesta koordinoidessaan vapaaehtoistoimintaa.

Paras vaihtoehto olisi se, että ihmisten tarvitsemat elämänmittaiset hoivapalvelut olisivat ei-kilpailutettavia. Olisi keskityttävä enemmän laatutekijöihin. Vanhuksen on voitava sanoa, mitä asioita hän palvelultaan odottaa. Asiakkaan osallisuus häntä itseään koskevissa asioissa on tietoomme tulleiden esimerkkien kannalta huolestuttavia. Kyseessähän on esim. tehostetun palveluasumisen osalta ihmisten eli vanhusten loppuelämänsä koti. Vanhuksella on oltava oikeus olla mukana vaikuttamassa ja valitsemassa tätä kotia itse, omien kykyjensä mukaan, tai läheisten avustamana. On saatava aikaan mekanismi, jossa vanhus ei joudu ottamaan liikaa vastuuta hoivapalveluistaan, koska kaikki eivät siihen kykene, mutta valintaan on saatava osallistua.

Hoitopaikan jatkuvuus ja tuttuus on tärkeää vanhukselle

Vastustamme ehdottomasti sitä, että vanhukset joutuisivat vastentahtoisesti muuttamaan hoitopaikasta toiseen kilpailutuksen seurauksena. Ostopalvelusopimuksia on voitava jatkaa nykyisissä yksiköissä asukkaiden kanssa. Pariskuntien mahdollisuus asua yhdessä myös tehostetussa palveluasumisessa on taattava. Asumisen pysyvyys tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Vanhuspalvelulaki turvaa arvokkaan vanhuuden tehostetussa palveluasumisessa ja laitospalveluissakin. Se, että saa asua omassa kodissaan, olipa se sitten palvelukotikin, on arvokasta vanhuutta.

Vanhan ihmisen hoito- ja huolenpito käsittää myös saattohoidon. Tämä tarkoittaa, että vanhus hoidetaan elämän loppuun asti ilman viimeisten elinvuosien siirtelyjä hoitopaikasta toiseen. Erityisesti näissä tilanteissa ja laajemminkin esimerkiksi tehostetussa palveluasumisessa toistaiseksi voimassaolevat sopimukset ovat perusteltuja.

Palvelujen käyttäjien tarpeiden huomioon ottaminen hankinnoissa on hyvä kohta uudessa lakiluonnoksessa. Myös vanhusneuvostojen roolia voi tarkastella vanhuspalveluiden osalta kilpailutuksissa, asiakasnäkökulma tarjouspyynnöissä ja palaute/ arviointi hankinnan toteuduttua jonkin ajan päästä. Tämä osaltaan turvaisi sitä, että mm. tarjouksissa luvattu laatu säilyy koko hankintakauden ajan tai myös toistaiseksi voimassaolevissa sopimuksissa.

Hinta ei saa olla missään tapauksessa määräävä tekijä vanhuspalveluiden osalta. Ihmisarvoinen vanhuus on turvattava eri olosuhteissa. Elämme kuitenkin sivistysvaltiossa, ja emme saa horjuttaa myöskään sukupolvien välistä luottamusta siihen, että lapsista ja vanhuksista pidetään huolta.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry – Valli oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana liittyen hallituksen esitykseksi eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi.

Virpi Dufva, toiminnanjohtaja, Valli ry-