JADE-toimintakeskuksen matalan kynnyksen kohtaamispaikassa työskennellään vieraskielisten ikääntyvien hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Toimintaan osallistujat ovat Suomeen muuttaneita yli 50-vuotiaita ja asuvat pääkaupunkiseudulla. Kieliryhmiä on toiminnassa tällä hetkellä kuusi (somalia, arabia, kurdi, kiina, farsi ja dari).

Kuluva vuosi on ollut jokaiselle yksilölle ja meille järjestötoimijoille poikkeuksellinen. Epävarmuus on ollut läsnä järjestöjen työssä alkukeväästä, kesän mukanaan tuoman pienen hengähdyshetken kautta kuluvaan syksyyn. Ensimmäiset aavistukset koronaviruksesta saapuivat uutisten välityksellä tammikuun loppupuolella, mutta jo tätä ennen kuulimme huolestuneita keskusteluita Jaden kahdessa kiinankielisessä ryhmässä. Vaikka ryhmät käynnistyivät tammikuussa normaalisti, huomasimme hyvin pian, että moni ryhmäläinen oli huolestunut kotimaasta kantautuvista uutisista ja epävarma osallistumaan ryhmätoimintaan. Todennäköisesti kiinankieliset ryhmäläisemme tiesivät tuolloin enemmän ja yksityiskohtaisemmin käynnissä olleesta tilanteesta ja viruksen potentiaalisista vaikutuksista kuin me Suomen mediasta saimme kuulla.

Jaden omakieliset ryhmätoiminnot jouduttiin laittamaan muiden järjestöjen tavoin säppiin maaliskuun puolivälissä. Ikääntyvien parissa tehtävä työ muokkautui puhelimessa annettavaksi henkilökohtaiseksi tueksi ja keskusteluavuksi. Maaliskuun lopussa pistimme viiden ulkomaalaistaustaisten ikääntyvien toimintaa toteuttavan järjestötoimijan voimin pystyyn selvityksen, jossa järjestöjen ryhmänohjaajat tavoittivat ikääntyviä puhelimitse omalla äidinkielellä ja keskustelivat jaksamisesta, avun tarpeesta ja tiedonsaannista koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Puheluita toteutettiin kaikkiaan 138, yhteensä yhdeksällä eri kielellä. Puhelut kestivät puolesta tunnista jopa kahteen tuntiin, ja niiden aikana keskusteltiin hyvin erilaisista asioista. Ryhmänohjaaja kokosi vastauksia jokaisesta puhelusta järjestöjen suunnittelemalle yhteiselle verkkolomakkeelle, josta saatua tietoa analysoitiin myöhemmin keväällä. Tämän lisäksi, jokaista ryhmänohjaajaa haastateltiin heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan liittyen puheluihin ja toisaalta tuntemukseensa siitä, miten ikääntyvät eristyksissä, kotioloissa, ilman tavallisia järjestöjen ryhmätoimintoja, pärjäsivät.

Tiedon saanti vaikeutena

Koostimme selvityksen tulokset, Miten meillä menee?  Hyvinvointivaltion lupaus huolehtia kaikista iäkkäistä – myös vähemmistöistä? Poikkeustilanteen vaikutukset vieraskielisten ikääntyvien arkeen – raportiksi, joka on luettavissa verkkosivuillamme (). Toukokuun lopulla toteutimme aiheesta myös englanninkielisen webinaariin ja alkusyksyllä vaikuttamiskampanjan osana #budjetti2021 järjestövaikuttamistyötä some-kanavissa.

Keskeisimpiä selvityksestä esille nousseita asioita olivat esteet ajankohtaisen ja oikean tiedon saamisessa. Poikkeustilanteen alkuvaiheessa tietoa ei ollut vielä saatavissa muunkielisesti, jolloin ikääntyvät saivat informaatiota välikäden kautta tai oman taustamaan medialähteistä. Ulkomaisista medioista tullut tieto ei automaattisesti hyödytä Suomessa asuvaa, sillä viruksen aiheuttama tilanne ja viranomaisten ohjeet voivat olla hyvin erilaisia, jopa ristiriidassa Suomen viranomaisten ohjeistuksiin. Koronainfoa oli valtavasti ja myös väärää tietoa oli paljon liikkeellä. Tiedotusvälineet ja viranomaiset tuottivat alkukankeuden jälkeen tietoa keskeisimmillä vierailla kielillä, ja kiitosta saivat erityisesti YLE:n uutisvideot. Kevään edetessä ikääntyvät kokivat, että tietoa tulee liikaa ja tiedon määrä alkoi toisinaan myös ahdistaa.

Yhteiskunnan huomioitava myös vieraskieliset ikääntyneet

Poikkeustilanteen alkuvaiheessa ikäväestö oli nostettu tikun nokkaan, eli määriteltiin hyvin nopeasti Covid19-taudin riskiryhmään ja sosiaalista eristäytymistä suositeltiin vahvasti. Moni ryhmäläisemme toikin esille sen, että heihin kohdistui epäluuloja yhtäältä iän toisaalta maahanmuuttajataustan vuoksi. Erityisesti kiinankieliset ryhmäläiset kokivat epäluuloisia katseita kadulla kenties siksi, että virus lähti liikkeelle juuri Kiinasta. Monille henkinen jaksaminen eristyksessä ilman sosiaalisia kontakteja ja arkea rytmittäviä järjestöjen ryhmätoimintoja oli haastavaa. Järjestöjen toiminnan merkitys nousi kävijöiden keskuudessa merkitykselliseksi.

Ulkomaalaistaustaisten ikääntyvien arjessa pärjäämisen kannalta keskiössä ovat omat läheiset ja sukulaiset, tai järjestön ryhmänohjaaja, sillä kaikilla ikääntyvillä ei ole omaisia Suomessa. Arjen perusasiat hoituvat melko itsenäisesti, mutta viranomaisasioinnissa usea kaipaa omakielistä tukea. Selvitys toi esille myös sen, että yhteiskunnan turvaverkko ei laajasti onnistu ottamaan koppia tämänkaltaisesta haavoittuvassa asemassa olevasta kohderyhmästä. Mukana olleiden järjestöjen yhteistyöllä haluammekin tuoda esille, että meillä on vielä paljon tehtävää, jotta vieraskielisten ikääntyvien yhdenvertaisuus toteutuisi Suomessa.

Susanna Lehtovaara, JADE-toimintakeskus, Käpyrinne ry

Työryhmän muodostivat ikääntyvien vieraskielisten parissa toimivat viisi järjestöä: Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta, Käpyrinne ry:n JADE-toimintakeskus, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n Omaisneuvo-toiminta, Suomen muistiasiantuntijat ry:n ETNIMU-toiminta ja Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n Kotona täälläkin -hanke.