Tänä syksynä on puhuttu paljon välittämisestä. Aihe ei ole uusi, mutta otteen saaminen siitä on edelleen usein vaikeaa. 

Monet tutkijatkin ovat puhuneet ja kirjoittaneet välittämisestä.

Filosofi Pekka Himanen on kirjoittanut yhdessä elämisen kyvystä eli siitä, miten kykenemme eläytymään toisen ihmisen asemaan ja välittämään toisesta. Yhteenkuuluvuuden tunne, luottamus ja kokemus siitä, että on arvokas, ovat syvimpiä perustarpeitamme niin inhimillisesti, sosiaalisesti kuin eettisestikin.

Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger on puhunut puolestaan välittämisen yhteiskunnan rakentamisesta. Kröger korostaa sitä, että vastuu välittämisestä kuuluu sekä julkiselle vallalle että yksityisille ihmisille. Ne tukevat toiminnallaan toinen toistaan.

Mutta miten tämä kaikki hyvä puhe valuu käytäntöön? Miten välittämisen yhteiskuntaa voidaan käytännössä rakentaa, ja miten välittämisen eetosta vahvistetaan osana meidän ihmisten arkista elämää?

Välittämisen eetosta on luotava ihan tietoisesti! Se ei tapahdu niin, että laitetaan pystyyn viestintäkampanja tai järjestetään osallisuusseminaareja, napauttaa Eero Väisänen, pop-up-vapaaehtoistoiminnan uranuurtajana tunnetun Siskot ja Simot ry:n toiminnanjohtaja.   

Väisänen korostaa käytännön toimintaa ja ihmisten osallistumisen kynnyksen madaltamista:

Kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisiä on aktivoitava, inspiroitava ja innostettava mukaan, ja siihen on tarjottava erilaisia mahdollisuuksia. Toiminnan on oltava helppoa ja hauskaa! Pop-up-vapaaehtoistoiminta on ollut hyvä väylä saada ihmisiä matalalla kynnyksellä osallistumaan, kuvaa Väisänen Siskojen ja Simojen roolia välittämisen keikkojen koordinoijana.

Jotta toiminta säilyisi hauskana ja innostavana, sen täytyy olla monipuolista ja vastata ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Siskoissa ja Simoissa puhutaan luovasta välittämisestä. Se tarkoittaa luovuuden käyttämistä sen miettimiseen, millaisin eri tavoin ihmisiä voisi ilahduttaa.

Kaikki on mahdollista! Luovuus on meillä arkikäytössä oleva jatkuva työkalu, kuvailee Väisänen luotsaamansa järjestön perusfilosofiaa.

Korona synnyttää sosioemotionaalista vuorovaikutusvelkaa

Korona-aika korostaa entisestään välittämisen tärkeyttä. Koskettaa ja halata ei saisi, ja hymyilevät kasvotkin ovat piilossa maskien takana.

Eero Väisänen viittaa professori Teppo Krögerin esille nostamaan sosioemotionaalisen hoivaköyhyyden käsitteeseen puhuessaan ihmisten välisten kohtaamisten vähentymisestä:

Koronakriisi synnyttää sosioemotionaalista ihmissuhdevelkaa, vuorovaikutusvelkaa. Kun ihmisten sosiaaliset tarpeet ja tunteet jäävät tunnistamatta ja ihmiset eivät tule kohdatuksi, aletaan tarvita korjaavia toimenpiteitä ja pahoinvointimekanismeja. Tällä kaikella on hintansa, myös euroissa mitattuna, sanoo Väisänen.

Ihminen on hyvinvoinnin luomisen perusyksikkö

Väisänen kantaa suurta huolta ihmisten sosiaalista hyvinvointia kehittävän toiminnan tulevaisuudesta.

Järjestöjen mahdollisuudet tehdä tällaista työtä kärsivät jo nykyisin rahoituksen epävarmuudesta. Vapaaehtoistoiminta edellyttää koordinointia, ja koordinointiin tarvitaan palkattuja työntekijöitä.

Lisäksi on epäselvää, miten tällainen hyvinvointia vahvistava ja ennalta ehkäisevä toiminta palmikoituu yhteen tulevien hyvinvointialueiden toiminnan ja kuntien muuttuvan hyvinvointiroolin kanssa. Pohdittavaa on vielä paljon siinä, kumpi taho tukee ja mahdollistaa tällaista järjestöjen toimintaa jatkossa, ja millaisia henkilöresursseja hyvinvointialueilla ja kunnissa itsellään on tällaisen toiminnan edistämiseen.

Hyvää tahtoa järjestöjen tekemää työtä kohtaan kuitenkin on, sanoo Eero Väisänen ja jatkaa:

Meillä Suomessa on valitettavasti tapana ajatella, että kun tarvitaan uudistuksia, uudistetaan hallinnollisia rakenteita. Pitäisi silti aina muistaa se, että hyvinvoinnin luomisen perusyksikkö on aina ihminen, ei sote tai hyvinvointialue.

Välittäminen on aitoa kohtaamista

Kysymykseen, mitä välittäminen tarkoittaa, Väisänen vastaa:

Välittäminen on sitä, että ikäihminen tulee yhteisössään aidosti kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, ja että kohtaamiselle on aikaa ja tilaa, ja että se tapahtuu aistit avoimina.

Ihmisten välisten aitojen kohtaamisten mahdollistaminen on Siskojen ja Simojen tärkein missio. Järjestön tavoitteena on olla pop-up-vapaaehtoistoimintaan perustuvan valtakunnallisen välittämisen kansanliikkeen sydän ja moottori. Toiminnan suunnittelemiseksi ollaan perehtymässä myös siihen, mitä historia opettaa kansanliikkeistä ja mitä se tarkoittaisi tässä ajassa, jota nyt elämme.

Teksti: Ritva Pihlaja