YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunta (CSocD) kokoaa vuosittain käsittelemään kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta YK:n päämajaan New Yorkiin. Toimikunnan päätehtävä on seurata Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen huippukokouksen (1995) toimeenpanoa ja se osallistuu myös YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n seurantaan. Helmikuussa 2024 järjestetty istunto oli 62. Suomen valtuuskuntaa johti sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso. Lisäksi valtuuskunnassa oli jäseniä Suomen pysyvästä YK-edustustosta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ulkoministeriöstä, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta, Allianssista, Sostesta ja itselläni oli ilo ja kunnia osallistua istuntoon VALLIn edustajana.

Suomi on tuonut keskusteluun viime vuosina mukaan hyvinvointitalouskäsitteen. Mm tämän käsitteen ministeri Kaisa Juuso nosti esiin Suomen puheenvuorossa sekä puheenvuorossaan Suomen järjestämässä sivutapahtumassa. Hyvinvointitalous-keskustelun osalta mietin itse ikääntyvien ja vanhojen ihmisten osallisuutta ja sen mahdollistamista. Tätä kansalaisjärjestöt tekevät paljon. Vanhojen ihmisten yksinäisyys on yksi suurimpia kustannuksia kasvattava tekijä. Jos esim. jää kuusikymppisenä eläkkeelle, ja puoliso menehtyy, on riski jäädä kotiin, kaiken muun ulkopuolelle. Voi olla liikkumattomuutta, ehkä alkoholin liikakäyttöä, fyysinen ja psyykkinen kunto heikkenee, ja raskaamman, 24/7 hoivan tarve voi em. seurauksena olla vuosia tai vuosikymmenenkin ajan. Oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki ja palvelu vähentävät tarvetta ja lyhentävät raskaimman hoivan ajanjaksoa. On tärkeää, että ikääntyvät ohjataan erilaisiin harrastuksiin ja järjestöjen ylläpitämään toimintaan. Sosiaalisen toimintakyvyn säilyttäminen ja osallistuminen ylläpitävät myös fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä.

Varsinaisen istunnon lisäksi kokoontuivat myös kansalaisjärjestöjen edustajat käsittelemään istunnon teemoja orientaatiopäivään ja varsinaiseen Kansalaisjärjestöjen Foorumiin. Järjestöt luovuttivat istunnon avajaisissa puheenjohtajistolle oman julistuksensa, jonka on allekirjoittanut yli 1000 henkilöä / kansalaisjärjestöä. Lue julistus täältä.

Julistuksessa todetaan mm. maailman olevan nyt enemmän kuin koskaan olennaisesti ja ratkaisevasti hauras. Yhteiskuntiamme, hyvinvointiamme ja tulevaisuuttamme uhkaavat rakenteellinen eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuuden monikerroksisuus. Maailma kohtaa kriisin toisensa jälkeen. Covid-19-pandemia, jolla oli vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, vain voimisti tätä systeemistä epätasapainoa. Nämä rakenteelliset haasteet ovat heikentäneet osallistavien ja selviytymiskykyisten yhteiskuntien kaikkia pyrkimyksiä, eivätkä nämä ole pohjimmiltaan onnistuneet luomaan kestävää tulevaisuutta kaikille.”

Varsinaisessa istunnossa eri maiden edustajat toivat esiin Covid-pandemiakauden opetuksia ja esimerkkejä pandemian vaikutuksista. Pohdittiin, mitä teemme auttaaksemme eri maita, kun ne kohtaavat kriisin, esim. viimeaikainen Covid- tai taloudelliset kriisit, luonnon katastrofit. Tarvitaan interventiosuunnitelmat jo etukäteen, jotta katastrofialueilla elävät voivat jatkaa mahdollisimman pian eteenpäin niin normaalia elämää, kuin mahdollista. Eli suunnittelu on järkevämpää etukäteen kuin improvisointi siinä vaiheessa, kun katastrofi on jo. Luonnonolosuhteet nousivat muutoinkin esille, mm. lämpötilan nousu ja ilmastonmuutos tulevat olemaan vaikutuksiltaan isoja asioita siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon seuraavien 25 vuoden aikana. Osassa maita joet kuivuvat, ei ole infrastruktuuria, ei riittävästi kouluja, terveydenhuoltoa ymv., perheiden on lähdettävä toisaalle.

Perheiden muuttaessa vieraaseen maahan, he voivat nyt paremmin pitää yllä sosiaalisia yhteyksiä ja integroitua paremmin uuteen yhteiskuntaan, sekä olla myös mukana sosiaalisessa mediassa. Etätyö on tuonut vanhemmille haasteita kotiroolissa: ”voit olla etänä työkokouksessa ja samaan aikaan lapsesi vaatii sinua tekemään voileipää. Työpaikalla ei tällaista tapahtunut. Aiemmin pystyi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, nyt multitaskaaminen on lisääntynyt”.

Sukupolvien välinen yhteys nousi esiin perhekeskustelussa. Tämä on todella tärkeä asia, nähdään eri sukupolvet yhdessä, ei ainoastaan erillisinä väestöryhminä. VALLI ry on kehittänyt ns. sukupolviälykästä toimintaa jo vuosien ajan Vanhustyön Trainee nuorille – toiminnassa. Nuoret ja vanhat yhdessä-ajatuksella: Mitkä asiat yhdistävät, niitä löytyy, myös vapaaehtoistoiminnassa.

Ymmärrystä paikallisen tason toiminnasta, elämästä, korostettiin laadittaessa laajempia ohjelmia. Tämä auttaisi myös tutkijoita ja kehittäjiä, niin ikään datan merkitystä korostettiin. On tärkeää pohjata suunnittelu ja tekeminen analysoituun tietoon. Kansalaisjärjestöt ovat myös hyviä sanoittamaan paikallisen tason tilanteita. Yhdessä istunnon osassa moderaattorina toiminut, Club de Madridin puheenjohtaja Danilo Türk totesi, että Kestävän kehityksen tavoitteet on lähinnä yhdistetty ympäristöön, mutta on selvää, että ilman universaalia sosiaalipolitiikkaa ei ole kestävää kehitystä.

Matkan päätteeksi minulla oli ilo tavata IFWEA:n (International Federation of Workers Educational Associations) puheenjohtajaa Sue Shurlman New Yorkissa. Ikääntyvistä ja vanhoista ihmisistä puhuttaessa teemanamme oli jälleen Life long learningin, eli elinikäisen oppimisen merkitys.

Teksti:
Virpi Dufva
toiminnanjohtaja
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry