Toimin Tampereella, Koivupirtin säätiön ylläpitämässä vanhusten palvelukoti Koivupirtissä hoivakotipappina vuoden 2024 alusta alkaen. Jäin eläkkeelle sairaalapastorin virasta, joten työkokemukseni ja tapani tehdä työtä on sieltä lähtöisin. Palkkani maksaa Koivupirtin säätiö.
Hoivakotipappi on asukkaita, heidän omaisiaan sekä henkilökuntaa varten. Työ on sielunhoidollista, asukasta tukevaa työtä. Keskeisintä työssäni on asukkaan kunnioittava kohtaaminen. Lähtökohta on asukkaan sen hetkisen elämäntilanteen huomioiminen. Siihen kuuluu se, että huomioi asukkaan voimavarat, jaksamisen ja antaa tilaa asioille, jotka ovat sillä hetkellä hänelle tärkeitä. Kaikki elämään liittyvät asiat saa ja voi ottaa esille. Sielunhoitoon kuuluvat niin arkielämän asiat ja ihmissuhteet kuin myös elämän merkityksen mietteet. Sielunhoito on osa asukkaan kokonaisvaltaista kohtaamista ja hoitamista. Jokainen asukas kohdataan yksilönä ja hänen vakaumustaan kunnioitetaan.
Hoivakotipappi tukee omalla työllään asukkaiden henkistä ja hengellistä hyvinvointia. Kiireetön keskustelu ja kohtaaminen on tärkeää. Joskus se on pysähtyminen hetkeksi asukkaan luo tai pitempi yhteinen keskusteluhetki. Jokainen tarvitsee kokemuksen, että on arvokas, että hänelle annetaan aikaa, olipa sitten kysymyksessä muistisairas tai hauras vanhus. Jokainen keskustelu on luottamuksellinen. Asukas saa vaikka muistella niitä asioita, joita hänellä juuri silloin on mielessä. Muistisairas vanhus palaa mielellään lapsuuden aikaan. Vanhus muistelee, millaista elämä silloin oli ja mitä elämä silloin sisälsi.
Koivupirtissä vietetään kerran kuukaudessa messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Se vahvistaa asukkaan hengellisyyttä. Jumalanpalveluksessa toistetaan tuttu kaava ja tutut rukoukset. Lapsuudessa opitut laulut ja virret palautuvat mieleen, kuten myös yhdessä lausuttu rukous. Pyhän läsnäolo korostuu. Seurakunnan kuoro- ja musiikkivierailut ovat asukkaille myös mieluisia ja auttavat palauttamaan mieleen tuttuja musiikin säveliä ja sanoja ja niihin liittyviä kokemuksia.
Hoivakotipappi on myös yhteyshenkilö asukkaalle, joka haluaa tavata oman seurakuntansa työntekijän. Aikaisemmin luotu suhde omaan seurakuntaan ja sen työntekijään voi jatkua myös silloin kun asukas muuttaa kodistaan Koivupirtin kotiinsa. Hoivakotipappi on myös asukkaiden omaisia varten. Omaisilla on mahdollisuus keskustella asukkaan toiveista, sekä myös itselleen tärkeistä asioista. Papin kanssa voi esimerkiksi sopia, että pappi käy asukkaan luona.
Hoivakotipappi on myös työpaikkapappi. Pappi on henkilökuntaa varten niin työhön liittyvissä kuin myös henkilökohtaisissa asioissa. Työntekijä voi tuoda esille havaintojaan asukkaasta tai välittää asukkaan toiveen papin tapaamisesta. Työntekijä voi myös konsultoida pappia asukkaan esille tuomissa asioissa.
Hoivakotipapin työ on antoisaa ja keskustelut asukkaiden kanssa antavat paljon myös papille. Asukkaiden elämänkokemus ja elettyjen vuosien tuoma viisaus välittyvät kuuntelijalle. Vanhus on kiitollinen eletystä elämästä ja nykyhetkestä, vaikka vanhuuteen sisältyy myös luopumista. Psalmin 23 sanoin ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Kirjoittaja:
Taru Varpenius
Koivupirtin hoivakotipappi