HelpAgen hallitus teki Jordaniassa päivän kestävän kenttävierailun Dhlailin kuntaan, jota kuvataan sanoilla ”poverty pocket”, köyhyystasku tai olisiko ryysyranta suomalaisittain.

Jordania on suhteellisen pieni kuiva maakaistale Aasian, Afrikan ja Euroopan risteyksessä. Sen kuusimiljoonainen kansa on joutunut nykyisen Lähi-idän poliittisten ja sotilaallisten konfliktien alle. Pakolaisia on tulvinut arvioita 60 eri maasta. Nyt maassa on yli 2 miljoonaa palestiinalais- ja 66 000 irakilaispakolaista ja Syyrian konflikti on tuonut 1.3 miljoonaa syyrialaispakolaista, jotka eivät voi palata maahansa. Pakolaisista viitisen prosenttia on vanhoja ihmisiä. Jordanian HelpAgella on kiinteä yhteys maan hallitukseen ja se on vaikuttanut mm. siihen, että maahan on saatu kansallinen ikääntymisstrategia.

Elokuussa 2020 jordanialainen tutkimuslaitos Center for Strategic Studies julkisti kyselyn miesten ja naisten perherooleista. Ne olivat traditionaalisia, miehet päättivät perheen ja vaimonsa asioista. Yli puolet naisista voi lähteä kodista ulos tai sukulaisiin ainoastaan miehen luvalla, vain viitisentoista prosenttia päätti asiasta itse. 7% vastaajista oli sitä mieltä, että rakkaus oli tärkeää avioliittoa solmittaessa, silti 93% piti avioliittoaan onnellisena.

Keskus hiekkamaan keskellä

Keskus on pienessä kylässä hiekka-aavikon keskellä vaatimattomassa kaksikerroksisessa talossa. Kaikki naiset ovat hunnutettuja paitsi HelpAgen harjoittelija. ”Miss Fatma”, Fatima Dhamsheh on koko keskuksen käynnistäjä ja alullepanija. Hän aloitti vuonna 2003 kokoamalla vammaisia lapsia kuntoutukseen saaden tukea Pelastakaa Lapsilta. Vuosien varrella toiminta on laajentunut ja mukana on vammaisia aikuisia ja nykyisin myös vanhoja ihmisiä. ”En ole ehtinyt edes naimisiin, kun tässä on ollut niin paljon työtä”, Miss Fatma toteaa. Häntä sanottiin myös erinomaiseksi varojenkerääjäksi. Talossa on nytkin paraikaa parikymmentä vammaista lasta asumassa ja koulua käymässä sekä ryhmä aikuisia kehitysvammaisia työtoiminnoissa. Vanhoille ihmisille on tarjolla kotiin tulevaa hoitoa, kuntoutusta, apuvälineitä ja omaishoitajien tukitoimia. Covidin aikana paikallisen terveyskeskuksen ja HelpAgen avulla toimitettiin lääkkeitä ja hygieniatarvikkeita vanhusten koteihin.

Työtoiminnassa tapaamme 70-vuotiaan beduiininaisen, Fatima hänkin, jonka Miss Fatma oli löytänyt aavikon yksinkertaisesta teltasta tekemässä ikivanhalla tekniikalla kuvionauhoja ja erilaisia kudonnaisia. Miss Fatma toi hänet keskukseen opettamaan nuorille vanhoja käsityötaitoja. Pikkuruinen beduiininainen vakuutti olevansa nyt onnellinen. Hän oli saanut elämälleen tarkoituksen opettamalla kulttuuriaan nuoremmille sukupolville.

Sitten siirrytään kokoukseen, jonka tärkeimpänä henkilönä on paikallisen kunnan sosiaalitoimiston johtaja, nuori hunnutettu nainen hänkin. Kunta on pieni, sen verokertymä on vähäinen saati valtiolta saatavat roposet, niinpä Miss Fatman kyvyt kerätä sponsoreita tunnetaan ja tunnustetaan samoinkuin HelpAgen toiminta. Paikalla on talon väki ja pakolaisvanhuksia. Syyriasta pakoon joutunut perhekunta, huonokuntoinen mies ja aktiivinen vaimo, ottavat tilan. ”Meillä oli kaikki hyvin kotona Syyriassa, oli talo ja toimeentulo, mutta miehen poliittisen toiminnan takia jouduttiin pakenemaan. Meillä on 23-vuotias vammainen poika, siellä hän sai kuntoutusta, täällä ei mitään. Miten te luulette, että voimme tulla toimeen sillä vähäisellä rahalla jota täällä pakolaisille annetaan? Emme saa edes miehen lääkkeitä, hänellä oli aivohalvaus.” Yksi vanhuksista, kokonaan mustissa oleva nainen tasoittelee: ”Minusta täällä on hyvä, meitä on kohdeltu inhimillisesti, olemme kiitollisia siitä mitä olemme saaneet.” Kyselemme, mitä vanhat ihmiset toivoisivat; rauhaa ja kotiin pääsyä tietenkin.

Lähtiäisiksi Miss Fatma tarjoaa HelpAgen retkikunnalle lounasta (toimisto oli kieltänyt lämpimän ruoan tarjoamisen, jotta kustannuksista ei tulisi liian suuria). Saamme bulgurista ja vihanneksista tehtyä tabbouleh-salaattia öljy-etikkakastikkeessa ja herkullisia piirakoita sekä paikallista kahvia.

Paljon jäi mietittävää. Entä jos Suomi kohtaisi samanlaiset pakolaismäärät? Entä jos meillä olisi samanlainen kuivuus, jossa jokainen vesitippa olisi arvokas? Miten kestäisimme olla miehen määräysvallan alla? Entä jos meidän olisi kohtuullista olla tyytyväisiä moneen kotimaan asiaan.

Vappu Taipale
professori
hallituksen jäsen, HelpAge International
VALLIn entinen puheenjohtaja