Etsivän vanhustyön verkostokeskus käynnistää valtakunnallisesti etsivän ja löytävän vanhustyön vaikutusten ja tuloksellisuuden kehittämisen. Toiminta käynnistetään loppuvuonna ja jatketaan tulevana vuonna 2022 rahoituksen vahvistuessa. Jos teet tai haluaisit tehdä tuloksellista etsivää ja löytävää vanhustyötä, ilmoittaudu mukaan verkostoon!
Olen viime aikoina kovasti miettinyt tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointia ja osoittamista. Mieleeni muistui oma kokemus etsivän vanhustyön ja ryhmätoiminnan tuloksellisuudesta. Ennen VALLI ry:hyn siirtymistä työskentelin pitkään eräässä VALLIn jäsenyhteisössä. Yli kymmenen vuotta olin vastuussa matalan kynnyksen toimintojen kehittämisestä lähialueen iäkkäille ihmisille STEA:n rahoittamilla hankkeilla. Myöhemmin siirryin samassa yhdistyksessä työskentelemään toiminnanjohtajana. Viimeisenä työpäivänä yhdistyksen palveluksessa minua pyydettiin tapaamiseen. Minut halusi tavata hankeajoiltani tuttu iäkkäiden naisten ryhmä. Toteuttamassani Vanhenemisen aarrekartta -hankkeessa kutsuttiin lähialueen ikääntyviä haastatteluun tavoitteena tunnistaa ikääntyvien tuen ja avuntarve, ja ilmi tulleiden tarpeiden mukaisesti kehittää toimintaa. Haastateltavista löytyi naisia, jotka toivat esille halun löytää vertaisia ja yhteisön, johon kuulua. Naisista koottiin ryhmä ja heidän kanssaan prosessoitiin heidän elämäntilanteisiinsa liittyviä teemoja. Ryhmästä tuli tiivis. Ohjatun prosessin jälkeen he olivat omatoimisesti kokoontuneet keskenään säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Tapaamisessamme he kertoivat, kuinka merkittävää heille oli ollut se, että oli löytynyt tämä ryhmä juuri siinä elämäntilanteessa, ja kuinka se oli kannatellut heitä vuosien ajan. Muistelen tätä tapaamista vieläkin lämmöllä.
Jäin miettimään: Olinko tuolloin kyseisen ryhmäprosessin jälkeen kyennyt osoittamaan toiminnan tuloksia? Kuinka hyvin tulokset olivat tuolloin tunnistettavissa? Miten ryhmäläiset prosessin jälkeen tunnistivat itse prosessin ja ryhmän myöhemmän merkityksen? Tulosten osoittamisessa on ikääntyvien ihmisten kohdalla ydinkysymys, löydetäänkö tuentarpeessa olevat ihmiset riittävän ajoissa. Siitä riippuu, saadaanko muutoksia aikaiseksi tai tuleeko iäkkään ihmisen elämässä vielä eteen yllättäviä asioita, jotka saattavat viedä jopa pohjan pois hyviltä tuloksilta.
Usein ennakoivan ja ennaltaehkäisevän työn tarve sekä hyödyllisyys on kentällä tunnistettu ja asiakkaiden suulla sanoitettu. Yleisesti tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi yksinäisyys aikaistaa palvelujen tarvetta. Edistämällä ihmisten kohtaamista ja liittymistä yhteisöön voidaan vähentää yksinäisyyden kokemusta ja siirtää raskaampien palvelujen tarvetta. Valitettavasti prosessia on helpompi kuvata kuin osoittaa, mikä merkitys toiminnoilla oli tavoitteen saavuttamisessa, ja millainen muutos saatiin toiminnalla aikaiseksi.
STEA:ssa on käynnissä jatkuvan arvioinnin pilottikokeilu avustusten saajille. Etsivän vanhustyön verkostokeskus on ollut pilotissa mukana. Tämä pilotti on ollut STEA:lta erittäin tärkeä avaus järjestöjen vaikutusten ja koko järjestökentän vaikuttavuuden osoittamisen kannalta. Seurannan, mittaamisen, raportoinnin ja arvioinnin tulee olla johdonmukaista ja työnä riittävän kevyttä, jotta asiakkaan kohtaamiseen jää aikaa, sillä ennaltaehkäisevää työtä tehdään usein lähellä asiakasta pienillä resursseilla. Toisaalta työtä tehdään palveluekosysteemissä yhteistyönä yhdyspinnoilla. Verkostokeskuksen käynnistämällä prosessilla kuvataan vaikutusketjut sekä etsivän ja löytävän vanhustyön tuloksellisuus. Tehdään yhdessä arvokkaasta työstä entistäkin tavoittavampaa ja mahdollistetaan iäkkäille oikea-aikainen tuki!
Päivi Tiittula
Erityisasiantuntija
Etsivän vanhustyön verkostokeskus
paivi.tiittula@valli.fi