Geronomin opintoihin kuuluvat monipuoliset työharjoittelut mahdollistivat sen, että erilaiset toimenkuvat ja työyhteisöt tulivat tutuiksi. Syvennyin opintojeni aikana erityisesti ikääntyvien mielen hyvinvoinnin tukemiseen, vapaaehtoistyöhön, gerontologiseen sosiaalityöhön sekä järjestötyöntekijän tehtäviin.

Mietin aika pitkään, ennen kuin rohkaistuin astumaan opintojen pariin. Viimeisestä tutkinnostani oli aikaa yli 20 vuotta. Selvää oli, että halusin muutosta nykyiseen tilanteeseeni, halusin kehittää itseäni ja suuntautua täysin uudelle alalle. Sen tiesin, että haluan tehdä ihmisläheistä työtä, jotain merkityksellistä ja varmasti työllistävää. Tutkin eri koulutusohjelmia, kunnes löysin geronomin ammattiin suuntaavan tutkinnon. Nyt valmistumiseni ollessa enää viikkojen päässä iloitsen päätöksestäni. Pikkuhiljaa alkaa ainakin ajatuksen tasolla muodostumaan polku siitä, mikä olisi ominta aluetta tässä laaja-alaisessa tutkinnossa ja mitä jo olemassa olevia ammatillisia taitoja nykyisistä hallinnollisista työtehtävistäni voisin yhdistää tulevaan uuteen ammattiini.

Koulutus on antanut minulle hyvän ammattitaidon uusille urille. Olen saanut oppia muistisairauksista, ikääntymisen tuomista henkisistä ja fyysisistä muutoksista, toimintakyvyn ylläpitämisestä sekä hoivasta ja gerontologisesta sosiaalityöstä. Lisäksi erilaisia menetelmiä hyödyntämällä olen saanut työkaluja ikääntyvien mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Vapaaehtoistyöhön syvennyin, kun tein opinnäytetyöni liittyen seniorivapaaehtoisten mielen hyvinvointiin.

Työharjoitteluissa olen saanut konkreettisesti tutustua alaan omien mielenkiinnon kohteideni mukaisesti. On ollut etuoikeutettua päästä näkemään erilaisia toimenkuvia ja työyhteisöjä, oppimaan uutta ja haastamaan itseään uuden äärellä. Ennaltaehkäisevää vanhustyötä olen päässyt toteuttamaan järjestöissä. Parasta kaikissa harjoitteluissani ovat olleet kohtaamiset iäkkäiden kanssa. Olen huomannut, että ikääntyvien kohtaaminen on minulle luontevaa. Harjoittelujeni myötä olen päässyt työskentelemään moniammatillisissa tiimeissä, mikä on syventänyt käsitystäni ikäihmisille suunnatuista palveluista. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:ssä tekemäni harjoittelujakso on antanut minulle laajemman käsityksen vanhustyön kentästä kolmannella sektorilla monesta eri näkökulmasta. Koen tärkeänä omalla opintopolullani, että pääsin näkemään ja verkostoitumaan valtakunnallisen järjestön toimintaan paikallisten yhdistysten toimintaan osallistumisen lisäksi.

Järjestöjohtajan kolme tärkeää ominaisuutta

Yksi tavoitteeni harjoittelussani VALLIssa oli tutustua valtakunnallisen järjestön johtamiseen. Minua kiinnosti tietää mitä järjestöjohtajalta vaaditaan ja millainen rooli hänellä on esihenkilönä. Toiminnanjohtaja Tom Kankkonen painotti erityisesti kolmea tärkeää ominaisuutta johtajan roolissa. Ne ovat visionäärin kyvyt, kehittämismyönteisyys ja sosiaalinen lahjakkuus. Järjestössä tehdään töitä yhdessä ja johtaja on tiiviisti toiminnoissa mukana. Järjestöjohtajan täytyy olla osana tiimiä, ei ainoastaan johtaa sitä. Etenkin pienissä järjestöissä tämä korostuu. Järjestöjohtajan tulee olla ajan tasalla, mieluiten jopa askeleen edellä aikamme ilmiöistä, jotta kehittäminen on oikea-aikaista ja vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Tarvitaan myös herkkyyttä kuulla ikääntyvien ääni kentältä. Verkostojen johtamisessa tarvitaan syvää ammattiosaamista, tunnetaitoja sekä kykyä ohjata toimintaa valtakunnallisesti. Tästä sain hyvää oppia ollessani mukana VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen koordinoinnissa.

Vaikeista ajoista huolimatta VALLIssa nähdään järjestöjen asema tulevaisuudessakin merkittävänä jo siitäkin syystä, että järjestöt toimivat kentällä ketterämmin, ilman raskasta byrokratiaa. Kiistatonta on myös järjestöjen rooli uusien toimintamallien kehittäjinä ja lanseeraajina. Maailma muuttuu, ja siksi tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa ja tapoja sopeutua muuttuvaan ympäristöömme. VALLIn toiminnassa korostuu ajatus siitä, että ihmisillä on lähtökohtaisesti halu auttaa toisiaan, jolloin tarvitaan järjestöjä koordinoimaan vapaaehtoistyötä, ohjaamaan toimintoja ja valvomaan ikääntyvien etuja.

Monipuolinen harjoitteluni

VALLIssa sain tutustua myös Ikäteknologiakeskukseen, jossa tuetaan ikääntyvien digi- ja teknologiaosallisuutta, jotta he eivät syrjäytyisi yhteiskunnan ulkopuolelle puutteellisten digitaitojen vuoksi. Olin mukana ikääntyvien Digiraadissa, missä he itse saavat tuoda esiin näkemyksiään teknologiasta ja sen tuomista avuista elämässään. Lisäksi sain tutustua VALLIn Ikäteknologiakeskuksen Konstikoppaan^®, joka on matkalaukun muodossa kiertävä teknologianäyttely. Sen avulla ikäihmisen on helppo tutustua arkeaan helpottaviin pieniin laitteisiin, jotka tuovat myös turvaa. Osallistuin myös mielenkiintoiseen seminaariin koskien teknologian saavutettavuutta erityisryhmien näkökulmasta.

VALLIn Trainee nuorille -toiminnan myötä pääsin seuraamaan sukupolvia yhdistävän työn koordinointia. Tämä merkityksellinen työ mahdollistaa tiedon ja kokemuksen siirtymisen nuoremmilta vanhemmille sukupolville ja päinvastoin. Lisäksi se luo yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta työpaikoille, kun eri ikäiset työntekijät oppivat toisiltaan ja jakavat tietojaan. VALLIn Trainee mahdollistaa tämän tarjoamalla nuorille vaihtoehdon kartuttaa työelämätaitoja vanhustyön ympäristöissä.

Kevät on hankehakemusten kannalta kiireistä aikaa. Pääsin mukaan hankesuunnitteluun ja opiskelemaan hankeprosessia. Oli mielenkiintoista kuulla VALLIssa tänä vuonna käynnistyneestä Moni-ikä -hankkeesta, joka edistää ikääntyvien yhdenvertaisuutta kielten, kulttuurien, uskontojen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmista. Hankekonkareita haastatellessani sain käsityksen, miten hankkeet startataan ja miten toimintaa ohjataan.

Valmistuminen osuu mielenkiintoiseen aikaan

Opintojen aikana tapahtui mittava muutos sosiaali- ja terveyspalveluiden kentällä. Sote-uudistus toi mukanaan suuria muutoksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen Suomessa. Hyvinvointialueille siirtyminen toi mukanaan useita muutoksia myös vanhustyöhön. Lisäksi maailmaa järkyttäneet tapahtumat kuten koronapandemia sekä sodan alkaminen Euroopassa ovat tapahtuneet näiden viimeisen kolmen vuoden opintojeni aikana.

Valmistumme siis mielenkiintoiseen aikaan, me tuoreet geronomit. Paljon on tehtävää, jotta palvelut säilyvät, ovat oikea-aikaisia, laadukkaita ja niitä on riittävästi vastaamaan ikääntyvien määrän kasvuun lähitulevaisuudessa. Ennaltaehkäisevä vanhustyö on yhä tärkeämpää. On löydettävä keinoja, miten voisimme ylläpitää kokonaisvaltaista terveyttämme yhä myöhäisimmille vuosille. Kaikkien haasteiden ja muutosten keskellä ei pidä kuitenkaan unohtaa tärkeintä: ikäihmisten omaa ääntä, heidän oikeuttaan tulla kuulluiksi ja nähdyiksi ainutlaatuisina yksilöinä, ei pelkästään ikääntyvien joukkona. Tämä ajatus kirkkaana mielessä koitan löytää paikkani vanhustyön asiantuntijana.

Kiitos koko VALLIn porukalle antoisasta harjoittelujaksostani!

Teresa Siljamäki