Sote-muutoksessa on mahdollisuus

Sote-muutoksessa siirretään toiminnan painopistettä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Olennaista muutoksen onnistumisessa on, miten yhteinen työ rakentuu hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja yritysten välille, jotta syntyy toimivampia palveluita, sujuvampia hoito- ja palveluketjuja sekä oikea-aikaisia, tarpeenmukaisia ja vaikuttavia palveluita. Tässä kehittämisessä ikääntyvien ääntä on myös kuultava.

Tulevaisuuden sote-keskuksista avun saa yhden luukun periaatteella, kun pirstaleisia palveluita yhdistetään moniammatillisiksi kokonaisuuksiksi. Digitaalisia palveluita hyödynnetään entistä suuremmassa määrin. Pyrkimyksenä on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä taata yhdenvertaiset palvelut kaikille hyvinvointialueiden asukkaille. Suurissa muutoksissa ja etenkin palveluiden keskittämisessä on olemassa riski, että keskitytään pelkästään rakenteisiin ja organisaatioiden sisäisiin muutoksiin.

Nyt on herätty etsivän vanhustyön tarpeeseen ja sitä kehitetään eri toimijoiden toimesta kiivaasti. Monilla alueilla etsivän vanhustyön kehittämisessä järjestöillä on merkittävä rooli, ja työtä tehdään jo ansiokkaasti ja ammattitaitoisesti. Kuntien kulttuurinen etsivä vanhustyö on ikäohjelman yhtenä kehittämishankkeena. Uudistuvassa sosiaalityössä etsivällä työllä on paikkansa. Löytääkö se myös paikkansa gerontologisesta sosiaalityöstä? On tärkeää yhdistää voimat etsivän vanhustyön kehittämisessä. Monia kysymyksiä on vielä auki etsivän vanhustyön tulevaisuuden suhteen: Mihin rakenteisiin etsivä vanhustyö tulevaisuudessa kiinnittyy? Mitkä ovat tulokselliset tavat toteuttaa etsivää vanhustyötä tulevaisuudessa? Miten ja millä osaamisella ja resursseilla etsivää vanhustyötä tullaan jatkossa tekemään?

Etsivää vanhustyötä kehitetään paikallisesti ja valtakunnallisesti

Kuntalaisten kotona pärjäämisen haasteet vaihtelevat osittain asuinpaikasta riippuen. Tukea ja apua on eri tavoin tarjolla eri puolilla Suomea. On tunnettava oman alueen ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin edellytykset ja riskit sekä alueella olevat vahvuudet ja kehittämistarpeet. Paikallisilta verkostoilta, joiden yhteisenä tavoitteena on ikääntyvien avuntarpeen tunnistaminen ja oikea-aikainen auttaminen, edellytetään yhteiseen työhön sitoutumista sekä ikääntyvien mukaan ottamista suunnitteluun ja kehittämiseen. Tämä vaatii kulttuurisen muutoksen niin ammattilaisten kuin ikääntyvien ihmisten keskuudessa.

Kaikessa etsivässä vanhustyössä ydinkysymyksiä ovat, kuinka hyvin tunnistamme avuntarpeen ja kuinka hyvin pystymme vastaamaan iäkkään ihmisen tarpeisiin siten, että iäkäs ihminen kokee tulleensa autetuksi ja hänen arjen toimijuutensa vahvistuu. Etsivässä vanhustyössä ydinelementtinä on ymmärtää, mitkä tekijät heikentävät iäkkään toimintaa arjessa. Se vaatii jalkautumista iäkkään elinpiiriin, iäkkään kuulemista, havainnointia ja yhteistä dialogia. Vasta sitten voidaan tukea iäkästä ihmistä löytämään keinot ulos häntä piinavasta tilanteesta. Etsivän vanhustyön tekijältä edellytetään välittävää kohtaamista. Samalla hänellä tulee olla luottamuksellinen yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa, jotta työntekijä voi saatella iäkkään oikean avunpiiriin, kun iäkäs ihminen on siihen valmis.

Etsivän vanhustyön työtavan tulee lävistää kaikki kohtaamispisteet ja palvelutuokiot, joissa iäkkäitä kohdataan. On luotava rakenteet, yhteistyöverkostot ja palvelupolut, jotta ikääntyvän kokonaisvaltainen avuntarve voidaan tunnistaa ja hänet ohjata oikean avun piiriin. Vaikka työtä tehdäänkin moniammatillisesti, sen tulee näyttäytyä asiakkaalle sujuvana palveluna. On olemassa hyviä kokemuksia, kun ihmistä autetaan kokonaisvaltaisesti. Niin vältytään ylimääräiseltä työkuormitukselta, joka on seurausta siitä, kun ihminen yrittää löytää apua tilanteeseensa eri palveluista. Mitä aiemmin ja varhemmin ihminen tulee autetuksi, sitä vähemmän palveluita tarvitaan. Se on sekä inhimillistä että kustannustehokasta.

Päivi Tiittula
Erityisasiantuntija
VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus