Olen Karoliina Randelin, tällä hetkellä jo muissa tehtävissä puuhaileva Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen ex-suunnittelija. Tämä teksti on joutsenlauluni: viimeinen uutiskirjeeni Vallille, ja samalla kiitoskirjeeni kaikille yhteistyötä kanssani tehneille ihmisille aina työkavereista ja yhteistyökumppaneista kanssani asioineille painotalon työntekijöille asti. Kohtaamista isolla K:lla Työtehtäväni Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:ssä oli varsin monipuolinen. Opin paljon siitä, mitä etsivä

Kuvaaja: Heli Sainio Helsinkiläisen Käpyrinne ry:n Iloa Arkeen -pysäkkitoimintaa koordinoiva Mervi Leivo tekee työtään etsivän vanhustyön silmälasit päässä. Vaikka varsinaista etsivää vanhustyötä onkin Leivon työstä vain pieni osa, hän kuitenkin pitää etsivän työn otteen jatkuvasti mukana esimerkiksi järjestäessään tapahtumia ikäihmisille. Käpyrinne ry:n kaksi toimipaikkaa, Käpylän Pysäkki Käpylässä ja Kantin Pysäkki Töölössä, tarjoavat muun muassa palveluasumista.

Mereon Etsivän vanhustyön -projektin etsivät Päivi Kiuru ja Anneli Rissanen torjuvat työkseen yksinäisyyttä. Monet etsivien asiakkaista kertovat jo ensimmäisessä puhelussaan olevansa yksinäisiä: – On ollut tätä keskustelua siitä, miten on vaikeaa sanoittaa omaa yksinäisyyttä. Ainakaan meidän asiakkailla ei sitä ongelmaa ole ollut, Päivi kertoo. – Ahdistaa olla yksin kotona, eikä mikään tunnu poistavan sitä ahdistusta, Anneli jatkaa.

Helsinkiläisen Omakotisäätiön Birgitta Bakker ja hänen työparinsa Sirkku Sjöman etsivät haasteellisessa elämäntilanteessa olevia ikäihmisiä Puotilassa ja lähialueilla jalkautumalla muun muassa yhteisökävelyjen avulla. Myös kohtaamiskoira Ruska auttaa heitä. Omakotisäätiö on aiemmin keskittynyt lähinnä vanhusten asumispalveluihin, mihin Birgitan ja Sirkun Kanto-hanke tekevät muutoksen. Hankkeen tarkoitus on löytää apua tarvitsevia ikäihmisiä ja avata Omakotisäätiön ovia uusille ihmisille. Kohtaamiskoira

Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla

Positiivisia tarinoita ei ole koskaan liikaa ja lisäksi me täällä etsivän vanhustyön verkostokeskuksessa toivomme, että te etsivän työn tekijät ja aiheesta kiinnostuneet tuntisitte toisenne mahdollisimman hyvin. Sitä silmällä pitäen ajattelimme aloittaa Tekijät näkyviin -teemaviikot, joissa kerromme teille toisistanne ja erilaisista etsivistä ympäri maan. Mikäli olet halukas jakamaan oman tarinasi vastaavana postauksena, ota meihin yhteyttä vaikka

Ylivieskalaisen Tuokiotuvan tarina on kuin oppikirjaesimerkki yhteistyön ja sinnikkyyden voimasta. Yhteisestä Ovesta ry:n toiminnanjohtaja, Anne Isokoski, kertoi kaikille ikäihmisille avoinna olevan Tuokiotuvan syntyneen täysin vapaaehtoisvoimin. Isokoski aloitti itsekin vapaaehtoisena yhdistyksessä ja teki vapaaehtoistöitä kolmen vuoden ajan, ennen kuin jätti päivätyönsä vuonna 2017 ja hyppäsi projektitöihin. Juuri vapaaehtoisuus on Isokosken mukaan yksi tuvan menestyksen kulmakivistä: ”Tupa

Katherine Schaflerin, newyorkilaisen psykoterapeutin, artikkelin mukaan kaikki ihmiset kyselevät toisiltaan jokaisessa kohtaamisessa neljää kysymystä joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Nämä neljä kysymystä vapaasti suomennettuina ovat: Näetkö minut? Välitätkö siitä, että olen tässä? Olenko sinulle tarpeeksi hyvä, vai pitääkö minun muuttua jollain tapaa? Olenko sinulle merkityksellinen? Voinko aistia sen tavasta, jolla katsot minua? Kysymykset ovat erittäin tärkeitä