Alkuvuodesta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyysi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:ä keräämään ikääntyvien ja vanhojen ihmisten näkemyksiä Suomen hyvään tulevaisuuteen. Tässä blogissa salolainen 90-vuotias Ellen Granholm tekee tarkkanäköisiä havaintoja sekä konkreettisia ehdotuksia tulevaisuuskeskustelujen innoittamana.  

Digi hyötykäyttöön! 

Suomessa lienee liki miljoona yli 65-vuotiasta, joilla ei ole digitaitoja. Täällä Ilolansalon palvelukeskuksessakin on virkeitä asukkaita, jotka eivät kuitenkaan voi edes harkita älypuhelimen käyttöä. Voitaisiinko vanhusten isohkoihin asumisyksiköihin saada esim. IT-alan opiskelijoita, jotka operaattoreiden lainaamien kännyköiden avulla kädestä pitäen opettaisivat perusasiat? Tällaisen opetuksen tavoitteena olisi opettaa ikäihmisiä pitämään yhteyttä helposti ja halvalla. Taito pitää älypuhelimien avulla yhteyttä vähentää yksinäisyyden tunnetta ja vahvistaa iäkkäiden itsetuntoa. 

Digimaailman ulkopuoliset karttavat monia asioita turhaan. Youtubessa ja muilla alustoilla on tarjolla esimerkiksi kulttuuria ja erilaisia luentoja. Ihmisten tervettä itsetuntoa pitää voida kohentaa, samoin kuin viisaat vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Meidän vanha polvemme kärsii ikiaikaisesta alistamisesta ja vähättelystä, eikä se näytä kovin nopeasti vähenevän. Ihmissuhdetaitojen koulutusohjelma mukaan hallitusohjelmaan! Tai otettaisiinko hallitusohjelmaan ikääntyneiden jälki- tai jatkokasvatus! Näin paranisi elämänlaatu. 

Suomessa eksyy ja katoaa vuosittain muistaakseni satakunta ihmistä. ”Marjastamaan” menneitä joudutaan etsimään joskus armeijan voimin, karkailevia vanhuksiakin menehtyy joskus ”kotiin” mennessä. Marjastajat löytyisivät helposti, jos heidät ohjattaisiin käyttämään puhelimen sijaintisovellusta. Ainakin turvarannekkeiden käyttäjien soisi laajemmin käyttävän paikannusmahdollisuutta oman turvallisuutensa vuoksi.  

Selkeyttä palveluihin 

Mielestäni hyvinvointialueiden ja kaupunkien/kuntien olisi järjestettävä palvelupiste toimialueensa keskustaan, jossa kansalaiset voivat kysyä ja saada selvitykset kysymyksiinsä mitä/miten/miksi/milloin. Puhelinneuvonta olisi myös saatava maksuttomaksi.  

Hyvinvointialueiden kolmesta tehtäväalueesta (terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja pelastustoimi) on laadittava joka talouteen annettava ohjekirja, jossa selostetaan mitä kukin kokonaisuus tarkoittaa ja miten se vaikuttaa kansalaiseen. Tähän kategoriaan kuuluu myös tietopaketti vammaisneuvostoista, vanhusasiavaltuutetusta ja muista toimielimistä, joiden tehtäväalue ja tarkoitus voi kansalaiselle olla tuntemattomampi. Se helpottaisi yhteydenoton tarpeessa.  

Vanhusten palvelujen järjestäminen pienissä yksiköissä on mielestäni hankalaa. Pitäisi pyrkiä siihen, että palvelukodit yms. olisivat niin isoja, että niissä voisi ylläpitää ympärivuorokautista hoivaa. Pienissä yksiköissä huonokuntoisten asukkaiden voi katsoa olevan vankina, ylhäällä/istumassa oloa vähän, makuuttamista liikaa. 

Mahdollisuuksia tulevaisuudentekijöille 

Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä asioita ovat väestökehitys, syntyvyyden lisääntyminen ja maahanmuutto. Syntyvyyteen vaikuttavina asioina on mm. parannettava lapsiperheiden sosioekonomista tilannetta. Lapsilisien tasoa on nostettava merkittävästi ja lisättävä ”seimi- ja lastentarhapaikkoja”. Myös työajan tulee joustaa silloin, kun etätyö ei tule kysymykseen. Mietin, miten yhteiskunta voi vaikuttaa siihen, että vanhemmat olisivat enemmän läsnä lapsen elämässä – eivät vain omissa maailmoissaan kännykkää näpräämässä? Olisiko tämä neuvolan opetettavissa?  

Suomeen rekrytoitu henkilö joutuu todistamaan, että ansaitsee määrätyn verran ja pystyy siis elättämään mukana tulevan perheensä. Rajoja pitää mielestäni alentaa, sillä tilapäinenkin ”toimeentulotuki” kannattaa antaa, koska näistä perheenjäsenistä tulee aikaa myöten veronmaksajia. Erityisesti pitäisi tiedottaa Siirtolaisuusinstituutin tms. kautta ulkosuomalaisille Suomen hyvästä ja ilmaisesta koulutuksesta sekä kaksoiskansalaisuuden hyödyllisyydestä. Suomen kansalaisten ulkomailla syntyneet jälkeläiset saavat sen helpommin kuin muut.  

Muistuu mieleeni myös kansalaisaloite noin 5 vuoden takaa: sitä ei otettu eduskunnan käsittelyyn, vaan se haudattiin vähin äänin. Pitäisikö lakia kansalaisaloitteesta korjata niin, että eduskunnan on otettava käsittelyyn ne aloitteet, jotka ovat saaneet laissa säädetyt 50.000 kannattajaa? 

Verot ja etuudet tarkasteluun 

Valtion on selvitettävä kaikki verosopimukset muiden maiden kanssa. Suomesta on myyty ulkomaisille sijoittajille ym. esim. metsää yli 500.000 ha kymmenessä vuodessa. Niiden tuotosta ei saada verotuloja omistajien myöhempien muutosten ja sijaintimaiden verolakien ym. vuoksi. Vakuuskuorisysteemi (omaisuuksien piilottaminen) on purettava. Pelkkää pääomaveroa maksaville kansalaisille pitäisi määrätä kunnallisvero, koska he käyttävät kunnan palveluksia: opetusta, infrastruktuuria jne.  

Miljardin laittaminen palkkatulon veroalennukseen ei anna käytännössä mitään pienipalkkaiselle ihmiselle. Kaikkia hyödyttävä olisi ruoan arvonlisäveron alennus. Se kohtelisi kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti. Eläkeverotus on tietyllä tasolla ankarampaa kuin palkkaverotus, ja se on mielestäni oikaistava. 

Suuri kysymys on (työeläke)indeksin muutos: taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiin. Se ei vaadi valtiolta muuta rahaa, kuin julkishallinnon eläkkeiden sekä eräiden erityisryhmien, mm. maatalousyrittäjien, eläkkeiden lisämenon. Yksityisoikeudellisten eläkkeiden rahastosta (liki 270 miljardia euroa) pystytään maksamaan tuleva korotus, vuositasolla lisäys olisi alle 10 miljardia. Taitetun indeksin vuoksi pitkään eläkkeellä olevien eläkkeen ostovoima on alentunut merkittävästi. Omalta kohdaltani lukema oli noin 38 % oltuani eläkkeellä 25 vuotta. Sanotaan etteivät eläkerahastot kestä: laitetaan eläke-ekspertit ja taloustieteilijät tutkimaan kysymystä, ei poliitikot. 

Kansalaisten tiedot siitä, mihin etuuksiin ja yhteiskunnan palveluihin heillä lakien mukaan on oikeus, on kirjava. Se koskee erityisesti vanhoja, vammaisia ja vähemmän koulutettuja. Siksi pitäisi olla ”pankki”, josta tiedot löytyvät, tai sitten on annettava jokaiselle veroehdotuksen mallin mukaan lista, mihin etuuksiin ja palveluihin hän viranomaistietojen ja rekisterien mukaan on oikeutettu. Köyhyysrajan alla on ihmisiä, turhaan. Kelalla on rekistereissään maksimaalinen tieto meistä kaikista ja osaaminen niiden pohjalta luoda uusi järjestelmä.  

Kelan julkaisemista etuusvihkosista pitäisi toisaalta käydä selvästi ilmi, että monet eläkkeensaajia koskevat etuudet saa, vaikka ei saisi kansaneläkettä tai takuueläkettä. Pelkän työ/yrittäjäeläkkeen saaja on laissa säädetyin edellytyksin oikeutettu esim. eläkkeensaajan hoitotukeen ja asumistukeen. Kelan tilastojen mukaan hoitotuen saajia oli v. 2018 yhteensä 217.500. Kun miettii, että eläkkeensaajia oli 2021 yhteensä 1.621.000, niin väistämättä tulee mieleen, että likikään kaikki hoitotukeen oikeutetut eivät ole sitä hakeneet. Eläkkeensaajan asumistukeen on oikeutettu myös tietyin edellytyksin esim. palvelutalossa omistusasunnossa tai vuokralla asuva. Ja Kelan kuntoutus ja sopeutumisvalmennus koskee muitakin kuin Kelasta eläkettä saavia. Mikä on hyvinvointialueiden rooli asiakkaiden valistamisessa? Minä toivon, että hyvinvointialueilla olisi muutama paikka, missä saisi opastusta kaikkiin sosiaalietuuksia koskeviin kysymyksiin. Olisiko aihetta lähestyä myös vanhusasiavaltuutettua? 

Teksti: 

Ellen Granholm, 90 vuotta, Salo