Ikäihmisten toimintakyvyn säilyminen hyvänä mahdollisimman pitkään ja hyvinvoinnin edistäminen on yhteiskunnalle tärkeää ja taloudellisesti kannattavaa. Kun ikäihmiset voivat hyvin, he pärjäävät pitempään kotona ja laitospaikan tarve siirtyy. Ikäihmisten palveluista säästäminen tulee maksamaan huikean paljon enemmän.

Yhteiskuntaa tulee rakentaa pitkäjänteisesti ja ottaa oppia myös historiasta. Ikäihmiset ovat kansakunnan muisti ja he ovat nähneet yhteiskunnan kehittymisen vuosikymmenien aikana. Tätä tietoa ja kokemusta soisi enemmän kuultavan. Meidän pitää aina muistaa, että tulevaisuus ilman menneisyyttä on kuin hiekalle rakennettu linna. Puolueista riippumattomien, elämänkokemusta omaavien senioriedustajien, vanhusasiavaltuutetun ja vanhusneuvoston säännöllinen kuuleminen olisi hedelmällistä sekä kunta- että valtiotasolla. Yhteiskunnallisessa ajattelussa tarvitaan luovaa, uutta ajattelua, kekseliäisyyttä, mutta myös kokemuksen tuomaa arkijärkeä. Ikäihmisten kuuleminen voisi avata päättäjille raikkaita, ennenkokemattomia mahdollisuuksia. Ihmiset, joista suurin osa on täysissä ruumiin ja sielun voimissa omaavat valtavan määrän tietoa ja viisautta. Nyt tämän maan rakentajat ovat menettäneet oikeutensa täysipainoiseen yhteiskunnalliseen elämään.

Kun työelämä on jäänyt taakse, liikunta ja harrastustoiminta ovat tärkeitä toimintakyvyn ylläpitämisessä. On kuitenkin suuri joukko eläkkeellä olevia ihmisiä, joille osallistuminen maksulliseen harrastustoimintaan ei ole taloudellisesti mahdollista tai se ei ole heille esimerkiksi huonon liikkumiskyvyn vuoksi saavutettavissa. Tarjolla tulisi olla myös maksutonta, lähellä kotia olevaa toimintaa. Ikäihmisille maksuton joukkoliikenne ja liikuntaharrastukset mahdollistaisivat monille paremman elämänlaadun ja toisivat valtavat terveydelliset edut. Olemme vakuuttuneita siitä, että terveyskeskusten kuormitus vähenisi merkittävästi. Tämä toisi myös kansantaloudelle ja kuntien taloudelle säästöä.

Iäkkäiden digiosallisuus

Digitaalinen osallisuus on yksi sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden edellytys. Ikäihmisille asiointi virkaportaissa, pankissa ja muissa julkisissa laitoksissa on tehty vaikeaksi. Toiminnot ovat pääsääntöisesti siirtyneet verkkoon, eikä siellä asiointiin ole tarjolla riittävästi opastusta. Sähköisten palvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja selkeitä kaikille. Nuorille sukupolville tällainen tieto on jo äidinmaidossa siirtynyt toiseksi äidinkieleksi. Vanhemmille sukupolville se on vaikeasti opittavaa vierasta kieltä. Kynä ja paperi, puhelin ja suorat kontaktit ovat välineet, joilla ihmiset ovat aiemmin asiat hoitaneet. Osa ikäihmisistä tahtoisi toimia niin edelleen. Tällainen mahdollisuus pitäisi digiloikan rinnalla säilyttää. Tulisi aina olla mahdollisuus hoitaa asiansa myös puhelimitse.

Jos yhteiskunta edellyttää kansalaisilta digiosaamista, sen pitää huolehtia siihen opastamisesta. Oppimistaitoa ja -intoa ei ikäihmisiltä puutu. Osaaminen ei kuitenkaan synny sormia napsauttamalla. Voisimme tehdä yhteistyötä nuorten kanssa. Nuoret voisivat opettaa ikäihmisille digitaitoja ja kouluissa voisi vierailla seniorilähettiläitä kertomassa ikäihmisten arjesta ja keskustelemassa nuorten kanssa tavalla, joka voisi rikastuttaa molempien osapuolten elämää. Kiertäviä digilähettiläitä voisi olla palvelutaloissa, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa ja vaikkapa asuinkortteleissa. Toiminnasta pitäisi tiedottaa kaikissa medioissa kuten lehdissä, televisiossa ja radiossa. Osallistujista ei tulisi olemaan puutetta. Koska kaikilla ei ole digilaitteita, pitäisi asiointitilojen yhteydessä olla digitupia ja digikioskeja vanhojen puhelinkoppien malliin. Ainoa tie ikäihmisten täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen näyttäisi olevan digiosaaminen. Vasta tällöin voidaan puhua yhdenmukaisesta oikeuksien toteutumisesta. Emme halua tuntea olevamme yhteiskunnan ulkopuolella.

Ikäystävällisyyttä asuinalueiden suunnitteluun

Kaupunkisuunnittelun osalta olemme asiantuntijoiden mielipiteiden varassa, eikä kuntalaisilla ole siihen riittävästi vaikutusmahdollisuuksia. Asuinalueiden suunnittelussa tulisi kehittää ikäihmisille edullisia asumisratkaisuja ja ympäristöjä, joissa voisi kokea turvallisuutta. Valtaosa vanhemmasta väestöstä on suhteellisen hyväkuntoista, mutta vailla sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Yksin kotona asuvista vanhuksista monet ovat yksinäisiä ja tuntevat olonsa turvattomiksi. Kodinomainen yhteisöllinen asumismuoto tarjoaisi sopivasti yksityisyyttä, mielekästä tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä. Naapuriapua olisi tarjolla ilman massiivista byrokratiaa, ja kaikki saisivat osallistua toiminnan suunnitteluun.

Jokainen voi omalta osaltaan huolehtia terveydestään mahdollisimman hyvin, mutta iän karttuessa ei lopulta enää pärjää omillaan. Kun voimat hiipuvat, toivomme, että meitä kohdellaan arvostavasti ja saamme asianmukaista hoitoa kodinomaisessa ympäristössä. Julkisuudessa puhutaan vanhustenhuollosta, mutta eivät vanhukset ole mitään tuotteita, jotka tuodaan huoltoon. Koneita huolletaan ja terveyttä voidaan huoltaa, mutta ihmisiä pitää hoivata, silloin kun ei enää jaksa omin voimin. Vaikka tulemme hauraiksi, jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä kokea turvallisuutta, hyväksyntää ja arvostusta.

Muistakaa, että me ikäihmiset emme muutu eläkkeelle jäätyämme yhtenäiseksi massaksi. Ikäihmisissä on valtava kansakuntaa hyödyttävä potentiaali. Me emme ole rasite, me olemme voimavara! Martin Luther Kingiä mukaillen: Älkää siis kohdelko meitä vanhuksina, kohdelkaa meitä ihmisinä.

Ajattelijoiden klubi, Omakotisäätiö / Kanto-hanke

Ajattelijoiden klubi on Omakotisäätiöllä Helsingin Puotilassa kokoontuva kaikille avoin keskustelupiiri, jossa yhdessä pohditaan yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia ilmiöitä sekä ajassa esiintyviä moraalisia kysymyksiä. Osallistujat ovat eri aloilla työskennelleitä 70–90-vuotiaita naisia ja miehiä. Elämänote-ohjelmaan kuuluvassa Kanto-hankkeessa edistetään ikäihmisten osallisuutta muun muassa tarjoamalla varttuneelle väelle mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirjoituksen ovat koonneet 11 Ajattelijoiden klubin osallistujaa, vertaisohjaaja ja vapaaehtoistoimija Pirjo Turunen sekä hankekoordinaattori Birgitta Bakker.

Lisätietoja:
Heli Väisänen
heli.vaisanen@valli.fi / p. 050 470 5163