Viitisen vuotta sitten mursin jalkani totaalisesti, mikä on tehnyt ison muutoksen liikkumiseeni, ja liikunnan ilot on pitänyt kaivaa esiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi nuoruuden aktiiviurheilun aikaan saamani rasitusmurtuma on ruvennut vihoittelemaan selkävaivoina näin yli kuusikymppisenä.

MUTTA – jäykistetyn nilkan kanssa voi aivan erinomaisesti kävellä niin tasaisella kuin maastossakin, pyöräillä ja uida, treenata lihaksistoa vähän sovelletusti. Miltei kaikki kuitenkin onnistuu ja mitä enemmän itseään fyysisesti aktivoi, sitä paremmin kroppa toimii. Selän kanssa ihan sama juttu, oikeanlaisten liikesarjojen tekeminen coren vahvistamiseksi – ja kas kummaa, selkään ei enää koskekaan. Lämpimästi kannustan lääkäreitä kirjoittamaan Liikuntareseptejä pillereiden asemasta, työnantajia tukemaan henkilöstön liikkumista, meitä vanhusalan toimijoita järjestämään liikunnallisia aktiviteetteja asiakkaillemme ja erityisesti meitä vanhempia ”potkimaan” lapsemme ja lapsenlapsemme ulos pihalle touhuamaan.

Hieman häpeillen tunnustan, että vaivojen lisääntyessä piti muutaman kerran katsoa peiliin ja kertoa itselleni, että se ”Liike on lääke” ja että se resepti toimii ihan aidosti. Työterveyshuollossakin todettiin, että hyvä kun, hokasit ihan itse.

Terveisin, Sirpa, joka tuli fillarilla töihin tänäänkin

Sirpa Kotola
Palvelutaloyhdistys KOSKENRINNE ry:n toiminnanjohtaja
VALLIn hallituksen jäsen