Isovanhemmuus merkitsee itselleni paljon ja se on erityisin asia elämässäni. Isovanhemmuuden myötä olen myös paljon pohtinut ja peilannut omaa äitiyttä. Lastenlapsillani on lähipiiriä ja huolehtivia aikuisia paljon. Se ei ole itsestäänselvyys monissa perheissä. Neljä lastenlastani ovat todellinen rikkaus elämässäni ja nyt heistä yhden, Aadan, eskarimaailmaan pääsin tutustumaan.

Tyttärentyttären Aadan eskariaamupalalle oli kutsuttu isovanhemmat. Meidän kokoonpanoomme kuului kaksi mummia, vaari ja isomummi sekä vanhemmat. Eskarista on viestitetty, että meistä isovanhemmista ja isomummista on kerrottu siellä paljon. Hiukan ehkä väritettyä tarinaa, mutta sinnepäin kuitenkin. Etenkin vaarin metsästysreissuista ja koirastamme on kerrottu paljon. Äitini eli isomummi on hyvin tärkeä ja hänen luokseen täytyy eskarilaisen ajoittain päästä huilaamaan. Siellä tehdään asioita eri tahtiin kuin muualla ja syödään lempiruokia.

Aamupalalla tarjottiin sämpylöitä, jotka päiväkodin pienemmät olivat leiponeet. Söimme aamupalan yhdessä Aadan kanssa ja sitten kierreltiin katselemassa päiväkotia ja eskarilaisen askarteluja ja eskaritehtäviä. Eskariope kertoi, että paljon opitaan tekemisen ja leikin kautta, mutta eskarilaisille iso juttu on tehtävät, jotka tehdään kynällä ja paperilla. 

Aitoja kohtaamisia sukupolvien kesken

Aamupalalle oli kutsuttu myös esiopetuksen kuraattori puhumaan kohtuullisesta ruutuajasta. Varmasti aihe, josta ei liikaa voi keskustella. Saimme esitteen, jossa HUS:in lastenpsykiatrian sometyöryhmä oli koonnut muutaman pääasian ruutuajasta. Ruutuajalle on mahdotonta määritellä yksiselitteistä ja tiukkaa aikarajaa, mutta seuraavia asioita tulisi miettiä:

• Aikaa tulisi olla perheen yhteiselle tekemiselle ja olemiselle ilman ruutua.
• Aikaa pitää riittää koulun käyntiin ja läksyihin.
• Lapsen tulee saada riittävästi unta.
• Lapsen pitää liikkua riittävästi
• Kontakteja ikätovereihin on riittävästi myös kasvotusten.

Mietin, että ruutuajan tulisi koskea myös vanhempia ja toki isovanhempiakin. Kohdataan ja ollaan aidosti läsnä lasten ja lastenlasten kanssa, kysytään ja kuunnellaan aidosti. Ei siinä sivussa puhelinta tuijottaen.

Yhdessä tekeminen isovanhempien kanssa on varmasti lapsenlapsille se tärkein asia, huomiota ja syliä saa yllin kyllin ja isovanhempien on myös lupa hemmotella. Isovanhemmille aika lastenlasten kanssa on myös laatuaikaa ja siitä saa energiaa. Totesimme, että Aada leikkii toisen mummin kanssa vaatekauppaa ja matkustusleikkejä, minun kanssani hevosleikkejä ja muuttamista. Meillä isovanhemmilla on siis erilaiset roolit ja leikitkin sen mukaiset.

Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa ylisukupolvisia kohtaamisia myös niille perheille, jossa tukiverkkoa ei liiemmin ole ja isovanhemmat puuttuvat tai asuvat niin kaukana, että eivät voi olla lapsiperheen elämässä mukana. Ikääntyneelle, jolla ei ole omia lastenlapsia on myös mahdollisuus olla varamummi tai -vaari ja antaa aikaansa ja saada myös itse elämäänsä sisältöä.

Aadan eskarista välittyi välittävä ja lapsia arvostava ilmapiiri. Meidät toivotettiin myös tervetulleeksi milloin vaan eskarin arkea seuraamaan. ”On hyvä tietää, missä lapsi viettää suurimman osan päivästään”. Avoimuus ja läpinäkyvyys toiminnassa on hieno arvo ja se meille välittyi!

Tiina Lauhde
suunnittelija
VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskus