Terveisemme hallitusneuvotteluihin:
1. Huoli-ilmoitus on välittämisen teko – yhtenäinen valtakunnallinen huoli-ilmoituskäytäntö mahdollistaa oikea-aikaisen tuen
Huoli-ilmoituskäytäntö on yhtenäistettävä valtakunnallisesti. Kotona asuvien ikääntyneiden ja vanhojen ihmisten tilanteesta kertoo se, että huoli-ilmoitusten määrä on jatkuvassa kasvussa, mutta maastamme puuttuu yhtenäinen käytäntö huoli-ilmoitusten tekemiselle. Kuntien huoli-ilmoituskäytäntöjen suuret erot ovat este huoli-ilmoitusten laajemmalle käytölle. Kodeissa asuu entistä enemmän ikäihmisiä, joiden toimintakyky on heikentynyt merkittävästi. Huoli-ilmoitusten tekemisen helpottaminen lisää välittämisen kulttuuria, mahdollistaa oikea-aikaisen tuen ja sitä kautta tukee ikäihmisten kotona asumista.
Lisäksi on kehitettävä etsivää vanhustyötä, jotta ikääntyvien ihmisten avuntarve tunnistetaan ja iäkkäitä voidaan auttaa oikea-aikaisesti ja -määräisesti sekä oikealla osaamisella. Kehittämällä ja monipuolistamalla keinoja ja menetelmiä kyetään ennakoimaan vaaratilanteita sekä välttämään raskaimpien palvelujen tarpeita. Oikea-aikainen tuki on kustannussäästö.
- Kansalaisilla ei ole riittävästi tietoa huoli-ilmoituksen tekemisestä viranomaisille. Ohjeistus ja saavutettavuus ovat ongelma erityisesti sosiaalitoimen huoli-ilmoitusten kohdalla. (Lähde: THL.)
- Vuonna 2021 vajaan 100:n kunnan internet-sivuilta neljänneksessä huoli-ilmoituksen löytäminen oli erittäin vaikeaa tai mahdotonta (Lähde: Spek).
Lisätietoa: Etsivän vanhustyön verkostokeskus, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
2. Järjestöillä merkittävä rooli ikäystävällisen yhteiskunnan rakentamisessa
Vanhusalan järjestöt ja säätiöt ovat vuosikymmeniä edistäneet osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä sekä tavoittaneet haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Toimivat ja elinvoimaiset järjestöt keventävät palvelujärjestelmään kohdistuvaa kuormitusta ja ennaltaehkäisevät raskaampien ja kalliiden palveluiden tarvetta. Järjestökentältä on vahvaa asiantuntijuutta vanhuuteen varautumisesta, vanhustyön ja sote-alan vetovoiman edistämisestä sekä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osallisuuden edistämisestä. Järjestötyön toimintaedellytykset on turvattava rahoituksen keinoin sekä ottamalla järjestöt mukaan hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen uusilla hyvinvointialueilla.
- Kansalaistoimintaan sijoitettu euro yli kuusinkertaistaa arvonsa (Lähde: Kansalaisyhteiskunta).
Lisätietoa: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
3. Ikäystävällinen ja välittävä yhteiskunta ehkäisee eriarvoistumista
Ikääntyminen on käännettävä yhteiskuntamme voimavaraksi. Ikääntyneiden ja vanhojen ihmisten asema, palvelut ja toimeentulo on turvattava jatkossakin. Oikea-aikaisuuden on toteuduttava ikääntyneiden palveluissa riippumatta maantieteellisestä sijainnista tai sosioekonomisesta asemasta. Pitkä palveluihin odottaminen lisää pahoinvointia ja usein nopeuttaa raskaampien palveluluiden tarvetta. Palvelukulttuurin on oltava asiakaslähtöistä. Ennaltaehkäisevää työtä ja tarvelähtöisiä palveluja yli sektorirajojen tulee korostaa.
- Ympärivuorokautista asumispalvelua odotetaan neljäsosassa kunnista lakisääteistä määräaikaa pidempään. Heikoin tilanne on Helsingissä, jossa 34 % asiakkaista joutui kiireettömässä tilanteessa odottamaan yli lakisääteisen, 3 kuukauden ajan. (Lähde: THL.)
Lisätietoa: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
4. Kaikilla ihmisillä on oikeus asioida niin itsenäisesti kuin mahdollista
Tuemme vanhusasiavaltuutetun ehdotusta päättäjille, jossa kunnilla olisi velvollisuus koordinoida ja myös tarjota maksutonta digitukea asukkailleen. Ikääntyvä yhteiskuntamme tarvitsee entistä enemmän monipuolista ja monikeinoista digitukea. Kirjastoverkoston hyödyntämistä entistä paremmin tulisi selvittää, kuten myös kotiin annettavan ja liikkuvan digituen muotoja. Riittävä ja ikääntyneelle sopivalla tavalla toteutettu digituki myös edistää yhteiskunnan digiturvaa laajemmin.
Puhelin- ja käyntiasioinnit tulee turvata. Vaihtoehtoiset asiointitavat osaltaan edistävät ja täydentävät digitaalista osallisuutta ja digitaalisten palvelujen käyttöä. On selvitettävä, millaisia resursseja tarvitaan, jotta myös ne, jotka eivät ole vielä digissä mukana ja haluaisivat olla siinä, pääsevät mukaan. Digiosallisuus ei saa olla vain hyvätuloisten etuoikeus.
- Ikääntyneiden sosiaaliselle syrjäytymiselle altistavat tekijät ovat selvästi yhteydessä vähäisempään sähköiseen asiointiin (Lähde: THL).
Lisätietoa: Ikäteknologiakeskus, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
5. Arvostusta vanhustyölle ja vetovoimaa sote-alalle
Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpula tarvitsee konkreettisia ja eri tasoille ulottuvia toimia. Henkilöstön veto- ja pitovoimaan on panostettava ryhtymällä toimiin alan imagon vahvistamiseksi. Ala tarvitsee kulttuurin muutosta. Vanhustyön moniammatillista osaamista on vahvistettava. Myös muilla kuin lähi- ja sairaanhoitajilla on paljon annettavaa vanhustyössä, jonka työtehtävistä vain osa vaatii sairaanhoidollista osaamista. Sosiaalialan osaaminen on yhtä tärkeässä roolissa voimavaralähtöisen, yhteisöllisen ja mielekkään arjen ylläpitämisessä, joka tukee ikääntyneen toimintakykyä ja osallisuuden kokemusta.
Hoiva-avustajien kouluttamista ja työllistymismahdollisuuksia on edistettävä. Tarvitaan uusia työelämälähtöisiä ja joustavia tapoja opiskella alalle. Osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia alalle tulee tukea ja kehittää. Oppisopimuskoulutusta tulee lisätä ja kehittää houkuttelevammaksi niin opiskelijoille kuin työnantajille.
Toimintaympäristön muutoksessa henkilöstön johtamisella ja osaamisen kehittämisellä on suuri merkitys. Myös johtajat ja esihenkilöt tarvitsevat tukea ja lisäkoulutusta, jotta onnistuvat johtamaan moniammatillisia tiimejä, joissa työntekijöiden asiantuntemusta ja kokemustietoa arvostetaan ja hyödynnetään arjen työn kehittämisessä.
Ratkaisuille on todellinen tarve, sillä vuoteen 2035 mennessä sote-palveluihin tarvitaan 200 000 uutta työntekijää (lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö).
Lisätietoa: Trainee toiminta nuorille, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
#Hallitusneuvottelut2023